Rahaa
rajan
takaa

Saimaan rannat, Helsingin telakka, Hartwall Areena ja Fennovoima. Toimittaja Jussi Konttinen selvitti, mitä kaikkea venäläiset Suomessa omistavat.

Jussi Konttinen HS
Kuvitus Klaus Welp
Toteutus Jarmo Lundgren HS
Grafiikka Minttu Linjala HS

Sulje mainos »

Syyskuun alussa kerrottiin, että Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom on tulossa omistajaksi Fennovoimaan kolmanneksen osuudella. Yhtiö suunnittelee ydinvoimalaa Perämeren rantaan.

Kesäkuussa venäläiset Gennadi Timtšenko ja Rotenbergin perhe ostivat Hartwall Areenan. Maaliskuussa selvisi, että maailman neljänneksi suurin hakukoneyhtiö Yandex rakentaa konesalin Mäntsälään.

Talousuutiset kertovat itänaapurin uudesta kiinnostuksesta Suomea kohtaan. Suomessa suhtautuminen venäläiseen rahaan on kuitenkin kaksijakoista.

Valtioneuvoston linjaus on, että investointeja olisi houkuteltava erityisesti Yhdysvalloista, Venäjältä ja Kiinasta.

Toisaalta Suomessa kauhistellaan venäläisen rahan tuloa, ja hankkeita vastaan on syntynyt jopa paikallisia kansanliikkeitä.

Eikä suhtautuminen venäläisten ulkomaisiin investointeihin ole yksiselitteistä Venäjälläkään. Viime vuonna oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi kehotti HS:n haastattelussa suomalaisia olemaan tarkkana, ettemme ottaisi vastaan Venäjän valtionyh8tiöiltä varastettua rahaa. Rahasta on kuitenkin vaikea kieltäytyä.

Voisiko venäläinen raha pelastaa Suomen?

Suomessa ei ole paljon venäläistä rahaa

Suomen Pankin mukaan viime vuoteen mennessä Venäjältä oli tullut Suomeen suoria sijoituksia vajaan 860 miljoonan euron edestä eli vain 1,3 prosenttia kaikista ulkomaisista investoinneista. Lisäksi venäläistä rahaa tulee kolmansien maiden kautta, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa. Suomalaiset ovat sijoittaneet Venäjälle kolme kertaa enemmän kuin venäläiset Suomeen.

”Olen seurannut huvittuneena keskustelua venäläisten vyörymisestä Suomeen, kun Ruotsista rahaa on tullut kymmeniä kertoja enemmän”, sanoo Tuomo Airaksinen. Hän johtaa valtion perustamaa Invest in Finlandia, jonka tehtävä on houkutella ulkomaisia yrityksiä Suomeen.

Kasvunvaraa siis on. Airaksisen mukaan suurin tarve on teollisille investoinneille. Niitä voisi tulla kaivosteollisuuteen ja biopolttoaineisiin, hän maalailee.

Suomessa venäläisyritykselle on tarjolla vakaa toimintaympäristö, valmis infrastruktuuri ja toimiva pankkijärjestelmä. Suomi on lähellä, mikä helpottaa yritystoiminnan seuraamista.

Suomi voi toimia porttina eurooppalaisille markkinoille. Kyse on myös imagosta: Made in Finland kuulostaa paremmalta kuin Made in Siberia.

Suomen miinuksetkin tiedetään: suuret palkat ja pieni markkina.

Isoin venäläisinvestointi löytyy Satakunnasta

Kaupparekisteristä löytyy yli 3.200 yritystä, joissa on venäläinen vastuuhenkilö. Suurin osa niistä on kuitenkin toimimattomia tai pieniä yhden hengen puljuja.

Maahanmuuttajalle yrittäjyys on usein ainoa tapa työllistyä. Kaakkois-Suomessa jo joka kuudes uusi yritys on venäläisen perustama.

Venäläiset yritykset eivät työllistä hurjaa määrää suomalaisia. Vuonna 2008 Eva laski, että Suomen sata suurinta venäläisyhtiötä työllistivät 3.500 henkeä.

Suomen 500 suurimman yrityksen listalla venäläisiä yhtiöitä on vain neljä

Huoltoasemaketju Teboilin ja sen sisaryhtiön Lukoil Lubricants Europen juuret ovat saksalais8omisteisessa Suomen Petroolissa, joka siirtyi Neuvostoliitolle rauhansopimuksen myötä vuonna 1946.

Myös autokauppa Deltalla on neuvostohistoria. Entisen Ladan maahantuojan omistaa brittiläinen sijoitusyhtiö, jonka hallituksessa on yksi venäläinen.

Työtä on suomalaisille tuonut Venäjän valtion telakkayhtiön päätös ostaa korealaisilta puolet Helsingin telakasta joulukuussa 2010. Arctech Helsinki Shipyard on saanut Venäjältä tähän mennessä neljä alustilausta yhteensä ehkä noin 300 miljoonan euron edestä.

Tähän asti suurin venäläinen yrityskauppa Suomessa nähtiin kuitenkin vuonna 2006, kun maailman suurin nikkelintuottaja Norilsk Nickel osti Harjavallan nikkelitehtaan amerikkalaiselta OMG:ltä.

Harjavalta tuottaa nikkelijalosteita eri puolilta maailmaa rahdatusta raaka-aineesta.

Miten venäläinen omistus on Harjavallassa näkynyt?

Työntekijämäärä on seitsemässä vuodessa hieman kasvanut. Lomautuksia ei ole ollut.

Norilsk on investoinut Harjavaltaan kaikkiaan sata miljoonaa euroa.

”Kolmen viime vuoden aikana investoinnit ovat olleet 20 miljoonaa euroa. Olemme laajentaneet nikkelikemikaalien ja koboltin tuotantoa”, kertoo Norilsk Nickel Harjavallan hallituksen puheenjohtaja Bogdan Kužel puhelimitse Moskovasta.

Yksi investoinneista on ollut laitos, joka jalostaa Talvivaaran tuottamaa nikkeliä. Norilskilla on Talvivaaran kanssa sopimus, jonka mukaan se saa kaiken Kainuussa tuotetun nikkelin. Talvivaaran vaikeuksien takia tehtaalle tuodaan raaka-ainetta Australiasta.

”Toivomme, että Talvivaara selviytyy vaikeuksista, sillä emme löydä heille yhtä hyvää korvaajaa markkinoilta”, sanoo Ku8žel.

Viime viikolla Norilsk Nickel ilmoitti laittavansa myyntiin koko joukon ulkomaisia yksiköitään.

Kuinka tärkeä osa kokonaisuutta Harjavalta on venäläisyhtiölle?

”Se on olennainen osa Norilsk Nickeliä. Venäläiset yksiköt ovat kannattavampia, mutta Harjavaltakin tuottaa voittoa. Minkä tahansa liiketoiminnan voi kuitenkin myydä, jos osakkaat niin päättävät”, muotoilee Kužel.

Myös päinvastainen kehitys saattaisi olla mahdollinen: Norilskin naapurina ja yhteistyökumppanina Harjavallassa on ruotsalaisen Bolidenin nikkelisulatto. Se saattaisi kiinnostaa venäläisiä, jos se olisi myynnissä.

Lauri Linder valmistelee pinnoitusta nanoyhtiö Beneqin tehtaalla Espoossa. Venäjän valtion teknologiayhtiö Rosnano tuli Beneqin isoimmaksi osakkaaksi viime vuonna. Kuva: Sirpa Räihä HS

Suomessa on yrityksille sähkö ja vesi valmiina

Tuotannollisia yrityksiä venäläisillä on Suomessa vähän. Monet ovat pieniä, sellaisia kuin Kwellickin vaneritehdas Sastamalassa, vaununosia tuottava Joptek Lieksassa tai pakkauslavoja valmistava Oplax.

Vielä harvemmassa ovat niin sanotut greenfield-investoinnit, joissa olisi rakennettu kokonaan uutta tuotantoa. Tosin venäläiset eivät ole rakentaneet uutta tuotantoa juuri muuallekaan entisen Neuvostoliiton ulkopuolelle.

Yksi harvoja poikkeuksia on pietarilainen keskisuuri sähkölaitevalmistaja Eltechnika. Se avasi kolme vuotta sitten Lappeenrantaan metallipajan, joka tuottaa komponentteja yrityksen Pietarin-tehtaalle.

”Koneet on liisattu Suomesta, minkä takia saimme niihin lainan suomalaisesta pankista. Se tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin venäläisessä pankissa. Meille myönnettiin Suomesta myös investointitukea, jota emme edes odottaneet”, avaa kolmen miljoonan investoinnin taustoja yrityksen omistaja Aleksei Argunov.

Yritys työllistää nyt kymmenen henkeä, suunniteltujen laajennusten jälkeen ehkä toisen mokoman lisää.

Suomalaisen toimitusjohtajan Lauri Armisen kanssa asiat puhutaan saunassa. ”Kun venäläisen luottamuksen kerran saa, sen todella saa”, Arminen luonnehtii.

Merkillinen ilmiö on venäläisten lääketehtaiden kiinnostus Lappeenrantaa kohtaan.

Pietarilaisen Cytomed-yhtiön flunssalääketehdas sai toimiluvan elokuussa, ja tuotannon pitäisi käynnistyä keväällä. Neljä muuta lääkefirmaa tutkii tuotannon aloittamista Lappeenrannan seudulla. Orastavan lääkeklusterin tausta on erikoinen ja liittyy lääkkeiden valmistusta koskeviin GMP-puhdastilasäännöksiin.

”Venäjä on vuosikausia lykännyt säännösten hyväksymistä. Markkinamme ovat IVY-maissa, joista Ukraina jo vaatii lääkkeiltä GMP-standardia. Emme voi enää odottaa, vaan meidän on aloitettava standardien mukainen tuotanto”, valottaa Cytomedin pääomistaja Aleksandr Hromov investoinnin taustoja.

Sijoituksen yritys on tehnyt omalla rahallaan, sillä Suomesta ei herunut lainaa.

”Lappeenranta on meille opiskelua, ja opiskelu on kallista”, Hromov sanoo.

Hän kehuu suomalaista infra8struktuuria: ”Sähkö, vesi ja kaikki kommunikaatiot tulivat valmiina, mistä ei ole puhettakaan, kun rakennamme uutta tuotantoa Pietarissa.”

Oligarkit tekevät pääomasijoituksia

Venäläiset ovat liikkeellä Suomessa myös puhtaasti pääomasijoittajina. He ovat todennäköisesti ostaneet siivuja suomalaisista pörssiyrityksistä erilaisten rahastojen kautta, mutta ainakaan vielä se ei näy hallituspaikkoina.

Seuraavat nimet kannattaa panna mieleen. Nokian Renkaiden ja Tikkurilan Aleksei Vlasov ja Nurminen Logisticsin Aleksei Grom ovat suomalaisten pörssiyhtiöiden ainoat hallitusammattilaiset, mutta he edustavat hallituksissa Venäjän-asiantuntemusta eivätkä venäläistä omistajaa. Vlasov on työskennellyt Gazpromissa, ja Grom on venäläisen logistiikkayhtiön Fescon johtaja.

Oligarkit toimivat sijoitusyh8tiöiden kautta. Venäjän toiseksi rikkaimman miehen Mihail Fridmanin Pamplona Capital Management osti muutama vuosi sitten Suomesta kemikaalikuljetusyhtiö Haanpaan ja elementtikoneita Toijalassa valmistavan Elematicin.

Toisen miljardöörin Mihail Prohorovin sijoitusyhtiö Renaissance Partners on puolestaan pääosakkaana Finnproteinissa, joka rakentaa soijaproteiinitehdasta Uuteenkaupunkiin.

Toinen tuore esimerkki venäläisestä pääomasijoituksesta on valtiollisen Rosnanon tulo nanopinnoituksia ja pinnoituskoneita tekevän Beneqin isoimmaksi omistajaksi viime vuonna.

Beneq on kasvuyritys, mutta aurinkopaneelimarkkinoiden notkahduksen takia viime vuosi oli sille vaikea. 17 miljoonan liikevaihdolla se teki 6 miljoonan tappion.

Rosnanon tehtävänä on muuttaa Venäjä nanoteknologian huippumaaksi. Loppuvuodesta 2011 lähtien se on saanut tehdä sijoituksia myös ulkomaille. Yhtiö on tehnyt niitä erityisesti Yhdysvaltoihin.

Beneq-sijoitukseen saattoi vaikuttaa se, että Rosnanon hallituksen puheenjohtaja Anatoli Tšubais vieraili yrityksessä pari vuotta sitten.

”Tämä on juuri sellaista, mitä Venäjä tarvitsee, Tšubais sanoi”, muistelee Beneqin toimitusjohtaja Sampo Ahonen.

Ahosen mukaan Beneqin vaikea vuosi ei ole säikäyttänyt venäläisiä.

”He ovat mukana pitkäaikaisina sijoittajina.”

Mutta onko vaaraa, että venäläiset kopioisivat Beneqin teknologiat Venäjälle?

”Sellaista riskiä ei ole. Meillä on toistasataa patenttia, ja heitä ilman muuta kiinnostaa, että niitä hyödynnetään Venäjällä. Se ei kuitenkaan onnistu ilman, että me olemme laitevalmistajana mukana. Se vaatii osaamisen, ja laitetuotanto on täysin Suomessa.”

Suomalainen osaaminen on tärkeämpää kuin raha

Teknologia ja osaaminen ovat kuitenkin juttuja, jotka venäläisiä Suomeen vetävät. Esimerkiksi sijoituksellaan Helsingin telakkaan Venäjä hakee Suomesta arktista laivanrakennusosaamista.

”Venäläiset yritykset eivät tule Suomeen rahan perässä, sillä rahaa löytää kyllä Venäjältä”, täräyttää Venäjän kaupallisen edustuston päällikkö Valeri Šljamin.

”Investoinnit ovat tiedon ja teknologian vaihtoa. Ne eivät ole itsetarkoitus, vaan yhteisten etujen instrumentti.”

Venäläiset ovat sijoittaneet esimerkiksi nanoyhtiö Canatuun ja paikkatietofirma Walkbaseen.

Venäläisiä teknologiayrityksiä Suomessa toimii vain muutama. Navis tekee Vantaalla laiva-automaatioita muun muassa Helsingin telakalle, Vikingille ja merivartiostolle. Turkulaisella biotekniikkayrityksellä Hytestillä on venäläiset juuret.

Venäläisistä ohjelmistoyhtiöistä suurin on Helsingissä toimiva Cboss, joka syntyi venäläisten ostettua Fujitsun liiketoimintayksikön vajaat kymmenen vuotta sitten.

Venäjän öljy kulkee Suomen kautta

Monet liikevaihdoltaan suurimmat venäläisten Suomeen perustamista yrityksistä ovat öljynvälitys- eli tradingfirmoja.

Venäläinen öljy kulkee maailmalle tuhatta reittiä, eivätkä Suomessa toimivat yhtiöt ole kansainvälisesti merkittäviä tekijöitä. Silti niiden kautta kulkee suomalaisittain paljon rahaa.

Tyypillisesti tradingyhtiössä työskentelee vain muutama ihminen, ja liiketoiminta on helppo siirtää toiseen maahan tarpeen tullen.

Esimerkiksi Gennadi Timtšenkon bisnesimperiumiin kuuluvan tradingyhtiön IPP Interna8tional Petroleum Productsin liikevaihto hiipui viime vuonna.

Tradingfirmojen kuningas on nyt parinsadan miljoonan euron liikevaihdolla Scanica, joka myy öljytuotteita Neste Oilille. Scanican hallituksessa on vain kaksi jäsentä, espoolaiset Ruben ja Irina Kuteinikov.

Toinen erityinen venäläisala on rajan yli kulkeva rahtiliikenne. Venäläisten perustamat kuljetusfirmat palvelevat usein vain yhtä isäntää eivätkä ilmoittele itsestään nettisivuilla.

Esimerkiksi venäläisestä rahtifirmasta käy vaikkapa Suomen Varastointi ja Huolinta.

Suomessa asuvalla hallituksen puheenjohtajalla Sergey Shidlovskylla on Venäjällä kuljetus- ja tullivälitysyrityksiä, hänen veljensä Mihail taas on toiminut Venäjän tullin kaupallisen yh8tiön Rostekin johdossa.

Venäläiset ovat myös hankkineet logistiikkayrityksiä suomalaisilta.

Vuonna 2007 kolme venäläistä liikemiestä osti Nordströmin suvulta enemmistöosuuden Multi Link Terminalsista, jolla on konttiterminaalit Helsingissä, Kotkassa ja Kronstadtissa. Kauppa tapahtui sen jälkeen, kun Venäjän valtion rakennusyhtiö oli painostanut suomalaisyhtiötä häipymään Pietarin edustalla sijaitsevan Kronstadtin terminaalin tontilta. Ongelmat ratkesivat yrityskaupan jälkeen.

Kaupparekisterin venäläisten yritysten joukosta löytyy vielä sellainenkin erikoisuus kuin Venäjän presidentinhallinnon ulkomaisen omaisuuden hallintayhtiö, FGUP Predprijatije po Upravleniju Sobstvennostju.

Nimestä päätellen se saattaa olla perustettu hoitamaan Venäjän suurlähetystön kiinteistöhankkeita, mutta tämä on pelkkä arvaus, sillä yhtiö ei kommentoinut toimintaansa HS:lle.

FGUP:n edustajana Suomessa toimii Viron kansalainen Oleg Gergalo, entinen Venäjän konsuli ja viisumiyrittäjä.

Eetu Hämäläinen (oik.) ja Toni Nurmi nostivat nikkelikatodia elektrolyysialtaasta Norilsk Nickelin tehtaalla Harjavallassa. Maailman suurin nikkelintuottaja osti tehtaan 2006. Kuva: Juha Sinisalo

Venäläiset haluavat osansa venäläisturistien rahoista

Suomi on venäläisten suosituin matkakohde, ja venäläisyritykset haluavat siivunsa turistien rahoista.

Suomessa asuvan Sergei Ananievin Rajamarket-ketju on toiminut itärajan tuntumassa jo 15 vuotta.

Kesällä Lappeenrannan Holiday Clubin kylpyhotellin yhteyteen avautui venäläisille suunnattu kauppakeskus Capri, jonka takana on mediabisneksessä rikastunut Oganes Sobolev.

Uusin hanke on Vaalimaalle suunniteltu kauppakeskus, johon tulisi myös Raha-automaattiyhdistyksen kasino.

Vaalimaa Shopping Centerin omistajista on ollut hankala saada tietoa. Yhtiön hallituksessa on muun muassa pietarilaisen Tavritšeski-pankin johtajan vaimo ja rakennusyhtiö Lider Gruppin edustaja. Vuoteen 2011 asti Liderin johtajana oli Aleksandr Nekrasov, joka edustaa nykyään kommunisteja Venäjän duumassa.

Pyhtäällä avautui kesällä elämysurheilukeskus Sirius Sport Resort. Yhtiön edustajana on toiminut pietarilainen Aleksandr Terentjev, mutta virallinen omistaja on Irlantiin rekisteröity Gulf Interstate Ltd -yhtiö.

Suomalaiset ovat myyneet venäläisille lukuisia kannattamattomia hotelleja ja lomakyliä, jotka eivät ole nousseet kukoistukseensa uusien isäntien hallussa. Venäläiset ovat rakentaneet myös kokonaan uusia lomakyliä, mutta harva on lukujen valossa menestys.

Vuodesta toiseen tappiota ovat tehneet venäläisten omistamista lomakeskuksista esimerkiksi Lomakeskus Saimaanranta, Saimaan Loma-Hovi, Saimaa Lakeside ja Karjalan Lomahovi Etelä-Karjalassa, Mäntymotelli, Saarilandia, Lekotti ja Kukkapää Etelä-Savossa, Tahko-Tours Nilsiässä, Zander Port Kolilla ja Saariston Lomakeskus ja Airiston Helmi Turun saaristossa. Monia yhtiöistä ovat toki rasittaneet investoinnit rakentamiseen.

Kuiville on päässyt esimerkiksi Kolazkon lomakylä Vuokatissa.

Mitä uhkia venäläisiin yrityksiin liittyy?

Kaikkien kansainvälisten yhtiöiden on helppo minimoida veroja. Kun näyttää tilinpäätöksessä nollatulosta tai tappiota, ei jää maksettavaa valtiolle.

Vaatimatonta tulosta näyttävät suurimpien listalta esimerkiksi tradingyhtiö Scanica ja vientiagentuuri Inncom Engineering, mikä voi toki johtua siitä, etteivät ne ole kovin kannattavia.

Joillakin firmoilla on isoja pääomalainoja, mikä voi kertoa muun muassa rahanpesusta. Asianajotoimistojen, pankkien ja kiinteistönvälittäjien tulisi tehdä ilmoitus poliisille, jos tarjotun rahan alkuperästä ei ole täyttä selvyyttä.

Käytännössä isompia rahanpesujuttuja etenee oikeuteen ani harvoin. Ensi viikolla syyteharkintaan tulee aiemmin ison venäläistaustaisen öljynvälitysyh8tiön Sekom Tradingin rahanpesujupakka, joka tuli tutkintaan vuosia sitten Saksan viranomaisten kautta.

IVY-maista Venäjä on halunnut omistukseensa strategisia yhtiöitä.

Venäläisiä valtionyhtiöitä varmasti kiinnostaisi poimia Suomesta sellaisia helmiä kuin sähköverkkoyhtiö Fingrid, Porvoon öljynjalostamo tai kaasuyhtiö Gasum, josta heillä on nyt neljännes.

Viime vuonna voimaan tullut laki mahdollistaa kuitenkin ulkomaisen omistuksen rajoittamisen yhteiskunnan turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta tärkeissä yhtiöissä.

Todellisempi uhka on tehoton omistaminen.

Konkurssiin ovat päätyneet venäläisomisteisista yrityksistä muun muassa Vuokatti Hirsitalot ja muovitehdas Finnplast. Ely-keskukselta tukea saanut Ilomantsin kaviaaritehdas on ajettu alas rahoittajien puutteen vuoksi.

Venäläiset eivät yksin pelasta Suomen taloutta

Turun kauppakorkeakoulun professori Kari Liuhto arvelee, että venäläisinvestoinneissa saatetaan olla uuden kynnyksellä. Investoinneilla on tapana seurata kauppavirtoja. Koska Suomen osuus Venäjän ulkomaankaupasta on 2 prosenttia, mutta investoinneista vain 0,3 prosenttia, on odotettavissa, että sijoitukset Suomeen kasvavat.

”Yksin venäläinen raha ei pysty Suomea pelastamaan, mutta se on tärkeä osa pelastuspakettia”, Liuhto sanoo.

Hänen mielestään Suomeen kannattaisi houkutella varsinkin Venäjän keskisuuria yrityksiä.

Oligarkit ovat vähän oma lukunsa, mutta jos KHL-matsit tuovat heidät Pasilan Areenan aitioon, sekään ei välttämättä ole Suomen kannalta huono juttu.

Suomi tarvitsisi sanansaattajia Venäjällä.

Yksi sellainen taitaa olla Pekka Viljakainen, it-miljonääri ja Venäjän-konsultti. Hän vastaa puhelimeen Kremlissä.

”Ilman muuta mainostan täällä Suomea. Suomeen ei ole tulossa jonossa sijoittajia.”

Viljakainen ihmettelee, onko Suomessa kellään mitään asiallista, kielteistä sanottavaa venäläisistä investoinneista.

”Jos ainut ikävä puoli on se, ettei yhtiökokouksessa voi enää puhua suomea, niin se ei ole kovin iso murhe.”

Viljakaisen mukaan venäläiset tutkivat säännöllisesti sijoituksia merkittäviin suomalaisyhtiöihin.

”On erittäin todennäköistä, että lähivuosina jokin iso eurooppalainen, voi olla suomalainen, pankki, vakuutusyhtiö, teleoperaattori tai energiayhtiö saa venäläisen isännän.”

Se on siis arviosi?

”Mun ei tarvitse arvioida. Tiedän sen.”

Saimaa on venäläisten lähi-Riviera

Saimaalla voi yrittää bongata venäläisiä raharikkaita. Kiinteistön omistavat Suomessa muun muassa Gazpromin ja Rosneftin johtajat.

Eniten tunteita suomalaisissa herättävät venäläisten kiinteistösijoitukset.

Itä-Suomessa kaupataan ”Tätä maata ei myydä” -paitoja. Kolme eteläkarjalaista kansanedustajaa on tehnyt lakialoitteen kiinteistön ostamisen rajoittamiseksi EU:n ulkopuolisilta. Tutkimusyhtiö TAK:n kyselyyn vastanneista kansanedustajista ja europarlamentaarikoista yli puolet oli valmis rajoituksiin.

Venäläisten on jopa epäilty ostavan maata sotilaskohteiden läheltä, ja Supo on joutunut rauhoittelemaan kansalaisia toteamalla, ettei kiinteistökaupoissa ole sen mielestä mitään outoa.

Maan osto vapautui Suomessa ulkomaalaisille vuonna 2000. Venäläiset innostuivat.

Ennätysvuonna 2008 he ostivat Suomesta 780 kiinteistöä yhteensä sadalla miljoonalla eurolla. Into on kuitenkin hiipunut: tänä vuonna Maanmittauslaitoksen ennuste on vain runsaat 300 kauppaa. Asuntokaupat eivät sisälly lukuun, eikä niistä ole tilastoja.

TAK:n mukaan 0,6 prosenttia Suomen kesämökeistä kuuluu nyt venäläisille. Yhtiön haastattelemista hyvätuloisista pietarilaisista yli 40 prosenttia voisi kuvitella hankkivansa Suomesta vapaa-ajan asunnon vuoteen 2030 mennessä. Tuolloin jopa joka kuudes huvila Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa voisi kuulua venäläiselle.

Joissakin kunnissa venäläisten osuus kiinteistökaupoista on jo nyt huomattava, esimerkiksi Ruokolahdella, Puumalassa ja Kesälahdella lähes viidennes. Eniten tontteja venäläisille myivät vuonna 2011 Stora Ensoon kuuluva Tornator, UPM ja Imatran kaupunki. Imatra on kaupannut satakunta tonttia venäläisille vuodesta 2005.

Kiinteistösijoitusten merkitys Suomen taloudelle on pieni, mutta jotakin niistäkin heruu.

TAK arvioi, että venäläiset vapaa-ajan asukkaat kuluttavat Suomessa 86 miljoonaa euroa vuodessa ja turvaavat tuhat työpaikkaa. Rakentamiseen he käyttivät viime vuonna arviolta vajaat parikymmentä miljoonaa euroa. Moni tosin palkkaa rakennusurakoitsijan Venäjältä.

Venäläisten kiinnostus on nostanut kiinteistöjen hintoja. Se on suomalaiselle hyvä tai huono asia riippuen siitä, onko ostamassa vai myymässä.

Valtaosa venäläisten kiinteistöistä on huviloita ja pientaloja Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Toisille kyse on vapaa-ajanasunnosta, toisille turvallisesta sijoituksesta.

Mökkiläisten enemmistö on hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa ja pk-yritysten johtajia, mutta joukossa on myös kiintoisia nimiä. Saimaasta on muodostunut pohjoinen Riviera, jossa voi yrittää bongata venäläisiä raharikkaita.

Julkisuudessa olleita nimiä ovat entinen lehdistöministeri Mihail Lesin ja Moskovan ex-pormestarin lanko Viktor Baturin. Joukossa ovat myös presidentti Vladimir Putinin vanha tuttava, KGB-taustainen liikemies ja Rossija-pankin osakas Dmitri Gorelov sekä Putinin entiseksi hierojaksi mainittu liikemies Konstantin Gološtšapov, joka istuu nilsiäläisen lomakeskus Tahko-Toursin hallituksessa.

Lisämausteen antaa Venäjän huhtikuussa säädetty laki virkamiesten omistuksista ulkomailla.

Se kieltää virkamiehiä, kansanedustajia, kunnanvaltuutettuja, valtionyhtiöiden työntekijöitä ja heidän puolisoitaan ja lapsiaan harjoittamasta liiketoimintaa tai omistamasta osakkeita ulkomailla. Kiinteistöt ovat sallittuja, mutta niistä tai niiden rahoituksesta on tehtävä ilmoitus. Vedomosti-lehden mukaan avoimesti kiinteistöomaisuudesta Suomessa ilmoitti viime vuonna ainakin viisi virkamiestä.

HS kävi tätä juttua varten läpi venäläisiä kiinteistönomistajia, joiden joukosta löytyi useita valtionyhtiöiden johtajia. Suomessa on kesähuvila esimerkiksi kaasujätti Gazpromin turvallisuusjohtajalla, Sortavalassa syntyneellä Sergei Homjakovilla, joka on lisäksi rekisteröitynyt Suomessa yksityiseksi puunkorjuualan elinkeinonharjoittajaksi. Todennäköisesti omistajien joukossa on tunnetumpiakin nimiä, joiden omistus on piilotettu.

Tämän vuoden suurin venäläiskauppa tapahtui tammikuussa Lieksassa, kun moskovalainen rakennusyhtiö Kirovproekt osti entisen emäntäkoulun Märäjälahdesta Pielisen rannalta. Kirovproekt ei halunnut kommentoida aikeitaan HS:lle.

Tietoja keräsivät myös HS:n Outi Salovaara ja Vedomosti-lehden toimittaja Roman Šleinov.