Voittajan oikeus

Kaksi vuotta sitten oikeus tuomitsi kroaattikenraali Ante Gotovinan 24 vuodeksi vankeuteen sotarikoksista. Marraskuussa hänet yllättäen vapautettiin.

HS:n luotettavista lähteistä saamien tietojen mukaan Yhdysvallat vaikeutti Gotovinan tapauksen tutkintaa Haagissa. Syyttäjänviraston amerikkalaiset juristit kehottivat lopettamaan tutkinnan. Yhdysvallat ei toimittanut tuomioistuimen pyytämiä todistusaineistoja ja painosti asiantuntijaa lopettamaan yhteistyön tutkijoiden kanssa.

Yhdysvallat oli sodassa käytännössä Kroatian liittolainen. Useiden lähteiden mukaan amerikkalainen turvallisuusyhtiö MPRI suunnitteli sotilasoperaation, josta Gotovinaa syytettiin.

Teksti: Jussi Konttinen
Kuvat: Klaus Welp, Reuters ja AP

Vas: PUOLUSTUSASIANAJAJA (USA). Gregory Kehoe puolusti oikeudessa Gotovinaa. 1995–2000 hän työskenteli Haagin syyttäjänvirastossa ja vastusti HS:n lähteiden mukaan kärkkäästi Gotovinan syyttämistä.

Oik: KENRAALI (USA). Yhdysvaltain maavoimien entinen esikuntapäällikkö Carl Vuono työskenteli turvallisuusyhtiö MPRI:ssä. Yhtiön väitetään suunnitellen sotilasoperaation, josta Gotovinaa syytettiin Haagissa.

Vas: TUOMARI (USA). Haagin Jugoslavia-oikeuden presidentti Theodor Meron johti valituselintä, joka kumosi Gotovinan tuomion. Meron nimitti valituselimen tuomarit.

Oik: SYYTTÄJÄ (USA). Alan Tieger vastasi Gotovinan syytteestä Haagissa. Kroatialaisen Globus-lehden mukaan Tieger halusi perustaa syytteen tykkituleen eikä siviilien vainoihin, mikä romutti tapauksen.

Elokuussa 1995 kroatian serbi seisoi palaneen rekan edessä Bosniassa, lähellä Kroatian rajaa. Vähän aiemmin kroatialaiskone oli avannut tulen pakolaiskolonnaan.
Kuva: Ranko Cukovic Reuters
tarkoittaa lisätietoja. Klikkaa nimeä nähdäksesi esittelytekstin.

Ante Gotovina, 57

Kroaatti Ante Gotovina aloitti sotilasuransa Ranskan muukalaislegioonassa 1970-luvulla. 1980-luvulla hän toimi ranskalaisen äärioikeistopoliitikon Jean-Marie Le Penin turvamiehenä ja koulutti oikeistosissejä latinalaisessa Amerikassa. Gotovinan on väitetty osallistuneen ryöstöihin ja sieppaukseen, ja vuonna 1986 hän sai Ranskassa vankeustuomion varkaudesta. Gotovina palasi Kroatiaan 1991, ja hänestä tuli yksi tärkeimmistä komentajista Kroatian ja Bosnian sodissa. Elokuussa 1995 Gotovina johti Kroatian joukkojen hyökkäystä Krajinan serbialueelle, mikä johti sotarikossyytteisiin Haagissa. Vapauttamisensa jälkeen 2012 Gotovina on asettunut kotikaupunkiinsa Zadariin Kroatian rannikolla, jossa hän harrastaa kalastusta.

Slobodan Milošević (1941-2006)

Kiihkokansallinen poliitikko johti tynkä-Jugoslaviaa ja Serbiaa Jugoslavian hajoamissodissa. Miloševićiä syytettiin Haagissa sotarikoksista Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa, mutta hän kuoli selliinsä kesken oikeusprosessin.

Kroatiassa riittää aihetta juhlaan.

Marraskuun lopulla kenraali Ante Gotovina saapui Zagrebiin valtion kustantamalla erikoislennolla Haagista, jossa entisen Jugoslavian alueen sotarikoksia tutkiva YK:n tuomioistuin oli juuri vapauttanut hänet.

Gotovinan otti vastaan Kroatian pääministeri. Zagrebin keskustassa kymmenettuhannet kansalaiset hurrasivat sankarinsa ympärillä.

Gotovinaa oli syytetty sotarikoksista Kroatian serbejä vastaan vuonna 1995 toteutetussa Operaatio Myrskyssä, jossa kuoli satoja ihmisiä ja kotoaan karkotettiin 200 000. Gotovina oli operaation komentaja.

Vuonna 2011 oikeus langetti Gotovinalle 24 vuoden tuomion. Juttu meni kuitenkin valituselimeen, joka vapautti Gotovinan kaikista syytteistä.

Kuin symbolisena jatkona vapauttamiselle Kroatia liittyy heinäkuussa EU:hun, mitä Gotovinan tapaus pitkään viivytti.

Helsingin Sanomien luotettavista, kansainvälisistä lähteistä saamien tietojen perusteella Gotovinan tapauksen tutkinta on kertomus voittajan oikeudesta. Se paljastaa, kuinka Yhdysvallat käyttää vaikutusvaltaansa YK:n alaisessa tuomioistuimessa omaksi ja liittolaistensa eduksi.

Yhdysvallat auttoi Jugoslavian sodissa kroaatteja painostaakseen serbijohtaja Slobodan Miloševićin neuvottelupöytään, mikä onnistuikin. Suurvallan sekaantuminen sotarikostuomioistuimen toimintaan pesee kuitenkin sodan yhtä osapuolta puhtaaksi eikä tee oikeutta uhreille.

HS:n lähteillä on prosessista ensi käden tietoa. He eivät edusta konfliktin osapuolia, eikä asiasta kertominen hyödytä heitä.

”Salassapitovelvollisuuden suojassa jotkut kansainvälisessä tuomioistuimessa työskentelevät henkilöt toteuttavat milloin mitäkin agendaa. On paljon yksityiskohtia, jotka maailman pitäisi tietää. Kun joku haluaa estää tutkintaa ja tämä on osa systeemiä, siitä tulee äärimmäisen vakavaa”, sanoo yksi HS:n lähde.

Sotaveteraanit ja kymmenettuhannet kansalaiset juhlivat Ante Gotovinan vapautusta Ban Jelačićin aukiolla Zagrebissa marraskuussa. Kuva: Nikola Solic AP

BBC:n uutisvideo näyttää kroaattien juhlivan Gotovinan vapauttamista. (englanniksi)

Franjo Tudjman (1922-1999)

Entisestä kenraalista ja toisinajattelijasta tuli 1990-luvulla kiihkokansallinen politiikko ja Kroatian ensimmäisen presidentti. Jugoslavian hajoamissodissa Tudjman puolustautui Kroatian serbikapinallisia vastaan ja johti taustalla Bosnian kroaattijoukkoja, jotka syyllistyivät moniin sotarikoksiin. Vuonna 1995 Tudjman määräsi Krajinan serbejä vastaan Operaatio Myrskyn, joka johti sotarikostutkintaan. Tudjman kuoli, eikä häntä vastaan ehditty nostaa syytettä.

Elisabeth Rehn, 78

Entinen puolustusministeri ja Rkp:n presidenttiehdokas siirtyi poliitikonuran jälkeen kansainvälisiin tehtäviin. Hän toimi entisen Jugoslavian alueella YK:n ihmisoikeusraportoijana ja YK:n alipääsihteerinä asemapaikkanaan Bosnia. Nykyään Rehn johtaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen yhteydessä toimivaa Trust Fund for Victims –säätiötä, jonka tehtävänä on auttaa sotarikosten uhreja.

Mikä oli Operaatio Myrsky, josta Gotovinaa syytettiin?

Vain 40 kilometrin päässä suomalaistenkin suosimalta Kroatian lomarannikolta sijaitsee Kninin pikkukaupunki. Nykyään kaupunki on lähinnä kroaattien asuttama, mutta vuosisatoja enemmistö oli serbejä.

Kroaatit ja serbit ovat historiassa pitäneet toisiaan välillä veljeskansoina, välillä verivihollisina. Kansat puhuvat samaa kieltä, mutta tunnustavat eri uskoa: kroaatit katolista, serbit ortodoksista.

Jugoslavian sota alkoi serbien ja kroaattien konfliktina. Kun Kroatia julistautui itsenäiseksi kesäkuussa 1991, maan serbivähemmistö pelkäsi jäävänsä alakynteen ja nousi kapinaan. Serbijohtoisen Jugoslavian kansanarmeijan avulla se valtasi nopeasti kolmasosan Kroatiasta ja perusti alueelle Krajinan (’Rajamaan’) serbitasavallaksi kutsumansa valtion. Sen keskus oli Knin.

Samalla serbit karkottivat alueelta kroaatit, syyllistyivät joukkosurmiin ja pommittivat julmasti Vukovarin kaupunkia.

Vuonna 1995 tuuli oli alkanut kääntyä serbejä vastaan. Kroatian onnistui vallata alueitaan takaisin. Krajinan osalta serbit ja kroaatit kävivät neuvotteluja Genevessä.

Samaan aikaan Kroatiassa oli jo tehty päätös hyökkäyksestä. Aamun sarastaessa 4. elokuuta 1995 joukot vyöryivät Krajinaan ainakin 100 000 miehen, tykistön ja lentokoneiden voimin.

Operaatio Myrsky kesti vain puolitoista vuorokautta, sillä serbien vastarinta oli lähes olematonta. Bosnian serbit ja Miloševićin johtama Tynkä-Jugoslavia eivät tulleet apuun. Krajinan armeija ja johto ottivat jalat alleen.

Muutaman viikon päästä Kroatian presidentti Franjo Tudjman puhui Kninissä:

”He lähtivät muutamassa päivässä aivan kuin eivät olisi koskaan olleetkaan täällä. Heille ei jäänyt edes aikaa ottaa mukaansa mätää rahaansa ja likaisia alusvaatteitaan.”

Mikä teki Operaatio Myrskystä sotarikoksen?

Se oli Jugoslavian hajoamissotien siihen asti suurin etninen puhdistus, jos mittarina käytetään pakolaisten määrää. Krajina oli ollut vuodesta 1992 YK:n suojeluksessa. 10 000 rauhanturvaajaa olivat voimattomia, kun Kroatian joukot hyökkäsivät YK:n asemia kohti, surmasivat kolme rauhanturvaajaa ja käyttivät tanskalaissotilaita ihmiskilpinä.

Kaksi kanadalaista upseeria, kenraali Alain Forand ja eversti Andrew Leslie, todistivat tapahtumia Kninissä. Kaupunkiin ammuttiin tykeillä pelkästään ensimmäisen parin tunnin aikana ainakin 300 kranaattia.

Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä Forand lähetti Gotovinalle vastalauseen, koska iskut kohdistuivat siviileihin. Leslie kirjoitti raporttiinsa, että Kninin tulitus oli umpimähkäistä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta se ei Leslien mielestä kohdistunut sotilaskohteisiin.

Hyökkäyksen alettua valtavat pakolaiskolonnat suuntasivat kahdelle Kroatian määrittelemälle ”uloskäynnille”, joiden kautta 200 000 siviiliä virtasi traktori-, hevos- ja autokyydillä Bosnian serbialueelle ja Serbiaan. Pakolaiskolonnoja, joissa oli myös vetäytyviä serbisotilaita, tulitettiin paikoin lentokoneesta.

Krajinaan jäi vain muutama tuhat serbiä, vanhuksia ja liikuntakyvyttömiä. Heitä odottivat kolme kuukautta jatkuneet systemaattiset vainot ja laittomuudet.

Kroatialaiset sotilaat ja siviilit hävittivät serbien kodit. Ensin niistä varastettiin arvotavara ja rahat, sitten kodinkoneet ja huonekalut ja lopuksi ikkunat ja ovet.

Sitten talot tuhottiin räjäyttämällä tai polttamalla. Suomalaisen sotilastarkkailijan Kari Anttilan raportin mukaan 17 000 asumusta hävitettiin.

Sotilas- ja siviilijoukkiot teloittivat satoja jäljelle jääneitä asukkaita. Vanhuksia ja vammaisia löytyi poltettuina, luodinreikä niskassa tai pää irti leikattuna.

YK:n ihmisoikeusraportoija Elisabeth Rehn vieraili alueella kahdesti loppuvuonna 1995.

”Tapasin serbivanhuksia, jotka oli jätetty uskomattomaan hätään. Jotkut joutuivat asumaan eläinsuojassa, kun talossa oli uudet asukkaat. Yksi halvaantunut mummo oli heitetty kodissaan lattialle. Eräs 86-vuotias halvaantunut mies makasi jääkylmässä huoneessa ulosteiden ympäröimänä”, Rehn muistelee.

Kaikki tämä tapahtui Gotovinan sotilaskomennon alla, ja merkittäviltä osin sotilaiden toimesta. Kukaan ei suojellut siviilejä.

Kroatia sääti nopeasti lait, jotka tekivät serbien paluun mahdottomaksi. Jo syyskuussa 1995 hyväksyttiin laki ”määrätyn omaisuuden väliaikaisesta haltuunotosta ja hallinnoinnista”, jolla valtio käytännössä takavarikoi serbien omaisuuden. Laki vähemmistön oikeuksista kumottiin. Serbejä ei päästetty maahan ilman Kroatian passia.

11-vuotias Stanko Jerikic ratsastaa pakolaiskolonnaan otetulla hevosellaan elokuussa 1995. Perhe on joutunut pakenemaan kroaattien hyökkäystä. Kuva: Ivan Milutinovic Reuters

Operaatio Myrskyn tutkinta Haagin sotarikostuomioistuimessa alkoi välittömästi sen toteuttamisen jälkeen. HS:n tietojen mukaan tutkinnassa esiintyi alusta alkaen kummallisuuksia.

Pitkään Haagissa oli keskitytty tutkimaan lähinnä serbien tekemiä rikoksia, jotka olivatkin räikeitä. Tunnetuin esimerkki on Srebrenican joukkomurha Bosniassa, jossa serbijoukot teloittivat 8 000 muslimimiestä.

Vuonna 1995 Jugoslavia-tuomioistuimessa toimi seitsemän serbien rikoksia tutkivaa yksikköä, yksi muslimien rikoksia tutkiva yksikkö ja vain yksi kroaattien rikoksia tutkiva yksikkö.

HS:n lähteiden mukaan Yhdysvaltojen edustajat Haagin syyttäjänvirastossa toivat jatkuvasti ja päivittäin esiin, että Operaatio Myrskyn tutkimukset tulisi lopettaa. Perusteluna oli, että Yhdysvaltain puolustusministeriön ”Pentagonin mukaan siellä ei tapahtunut sotarikoksia”.

Tutkimuksia vastustivat syyttäjänviraston amerikkalaiset lakiasiantuntijat Gregory Kehoe, Terree Bowers ja Clint Williamson sekä amerikankroatialainen analyytikko Ivana Nizich. Williamsonilla, josta tuli myöhemmin Yhdysvaltain sotarikoslähettiläs, oli HS-lähteen mukaan läheiset välit Kroatian presidentin Tudjmanin hallintoon.

HS:n tavoittama Kehoe kiistää vastustaneensa Gotovinan tapauksen tutkintaa. Omien sanojensa mukaan hän ei tiennyt tutkinnasta mitään, koska työskenteli toisen jutun parissa. Hän ei myöskään ole kuullut amerikkalaisten vastustuksesta tutkintaa kohtaan.

Yhdysvaltain ja sen lähimpien englanninkielisten liittolaismaiden Kanadan, Australian ja Britannian edustajat muodostivat tuolloin enemmistön tuomioistuimen henkilökunnasta.

Oman haasteensa muodosti todistusaineisto, jonka keräämiseen tuomioistuin ei saanut lainkaan apua Yhdysvalloilta.

Sotarikosten tutkinnassa tärkeä osuus on satelliittikuvilla. Maaliskuussa 1999 The New York Timesissa ilmestyi juttu, jonka mukaan Yhdysvallat kieltäytyi luovuttamasta satelliittikuvia Operaatio Myrskyn tutkintaan.

HS:n lähteiden mukaan Yhdysvallat perusteli kieltäytymistä sillä, ettei kuvia ole. Tutkijat olivat kuitenkin jo saaneet kanadalaiselta eversti Leslieltä yhden satelliittikuvan, jonka hän oli aiemmin saanut amerikkalaisilta. Yhdysvallat oli myös toimittanut satelliittikuvia kaikkien muiden tutkimusryhmien käyttöön.

Tuomioistuinta avusti satelliittikuvien tulkinnassa alaskalainen professori, jonka kehittämän menetelmän avulla pystyttiin selvittämään, miten ja milloin rakennuksia oli tuhottu. Professori oli lupautunut avustamaan myös Operaatio Myrskyä tutkinutta ryhmää. Eräänä päivänä hän kuitenkin ilmaantui tuomioistuimeen ja ilmoitti kieltäytyvänsä tehtävästä.

Professori kertoi, että häntä oli tullut tapaamaan kaksi CIA:n henkilökortit esittänyttä miestä. Heidän mukaansa professorin tuli lopettaa avunanto Operaatio Myrskyn tutkimukselle tai hänen oman tutkimushankkeensa rahoitus loppuisi ja pääsy Yhdysvaltain satelliittimateriaaliin evättäisiin.

Professori sai kuitenkin jatkaa asiantuntijana niissä tutkimuksissa, joissa serbit olivat epäiltyinä.

Elokuussa 1998 Operaatio Myrskyn tutkinta oli arvioitavana syyttäjänviraston sisäisessä paneelissa, joka päättää syytteen viemisestä eteenpäin. Paneelin kulku on kuvattu The New York Timesin jutussa.

Tutkijat esittivät kirjoittamansa syytteen, ja puheissa kannatettiin sen edistämistä. Paneelin kanadalainen puheenjohtaja William Fenrick ilmoitti pitävänsä näyttöä riittävänä syytteen nostamiseksi.

Kokous siirtyi lounastauolle, jonka Fenrick vietti yhden HS-lähteen mukaan amerikkalaisten Bowersin ja Williamsonin seurassa. Tauon jälkeen Fenrick ilmoitti yllättäen vastustavansa syytettä, mikä myös hyväksyttiin enemmistön kannaksi.

Bill Clinton, 66

Yhdysvaltain presidentti Clinton pakotti Slobodan Miloševićin rauhaan kahdesti, kun Nato pommitti Bosnian serbijoukkoja 1995 ja Jugoslaviaa Kosovon-sodan aikana 1999. Arvostelijoiden mukaan Clinton hukkasi diplomatian mahdollisuudet Bosniassa vetämällä tukensa Yhdysvaltain oman neuvottelijan Cyrus Vancen rauhansuunnitelmalta vuonna 1993. Vuoden 1999 pommitukset kriitikoiden mukaan kiihdyttivät väkivaltaa ja aiheuttivat pysyvän pakolaisongelman.

MPRI

Yhdysvaltalainen turvallisuusyhtiö teki yhteistyötä Kroatian kanssa 1994-95. MPRI:ssä työskentelivät muun muassa amerikkalaiset evp-kenraalit Carl Vuono, Ed Soyster, Vernon Lewis, Crosbie Saint ja Richard Griffitts, ja yhtiö kehui aikoinaan, että sillä on ”enemmän kenraaleja neliömetriä kohti kuin Pentagonissa”. Kroaattikenraali Slobodan Praljak todisti Haagissa, että MPRI oli palkattu valmistelemaan Operaatio Myrskyä. Kroatian lehdistön mukaan Vuono vieraili Kroatiassa useampaan otteeseen ennen operaatiota. MPRI sulautui myöhemmin osaksi yhtiötä nimeltä L-3, ja on nykyään nimeltään Engility. Joukko Krajinan serbejä on käynyt yhtiötä vastaan oikeutta Yhdysvalloissa.

Miksi Yhdysvallat olisi halunnut estää kroaattien sotarikosten tutkinnan?

Yhdysvallat oli pitänyt konfliktissa kroaattien puolta. Vuonna 1995 se halusi Bosnian sotaan nopean sotilaallisen ratkaisun. Asia oli tärkeä, koska Yhdysvalloissa oli tulossa presidentinvaalit, ja republikaanien todennäköinen ehdokas Bob Dole oli haastanut presidentti Bill Clintonin Balkan-politiikassa.

Fenrickin kommentti syyttäjänviraston kokoustauon jälkeen on paljastava:

”Olen vaihtanut kantani operaatiota todistaneiden kanadalaisten kenraalien [Forandin ja Leslien] puolelta sen amerikkalaisen kenraalin puolelle, joka todennäköisesti suunnitteli operaation”, hän sanoi The New York Timesin mukaan.

Yhdysvallat oli tehnyt jo vuonna 1994 Kroatian kanssa sopimuksen sotilasyhteistyöstä. Käytännössä amerikkalainen turvallisuusyhtiö MPRI sai avustaa Kroatian armeijaa. Samaan aikaan Kroatia oli YK:n asevientikiellossa.

MPRI:n perustaneisiin kenraaleihin kuuluivat Yhdysvaltain maavoimien entinen esikuntapäällikkö Carl Vuono ja armeijan tiedustelupalvelun DIA:n entinen johtaja Ed Soyster. Virallisesti MPRI antoi kroaattiupseereille demokratiakoulutusta. Soysterin mukaan ”ainoana aseena oli liitutaulu”.

Vuono oli kuitenkin ollut luomassa Yhdysvaltain AirLand Battle 2000 -doktriinia, jonka piirteitä nähtiin Operaatio Myrskyssä. Vain neljä vuotta toiminut Kroatian armeija olisi tuskin pystynyt suunnittelemaan mittavaa hyökkäystä, joka perustui eri aselajien, lentokoneiden ja helikoptereiden yhteistoimintaan.

Kroatian rannikolla oli amerikkalaisia sotilaita ja Predator-tiedustelukone, jolla saatiin tarvittavaa tiedustelutietoa Myrskyn ensimmäisenä päivänä Yhdysvaltain koneet pommittivat serbien ohjustukikohtia.

HS-lähteen mukaan Operaatio Myrskyn tutkinnassa kävi selväksi, että Yhdysvallat toteutti operaation Kroatian kanssa, antoi ilmavalvonta- ja logistiikkatukea, tiedustelutietoa ja lamautti serbien viestijärjestelmän.

Krajinan serbien kukistumisen jälkeen Kroatian joukot siirtyivät sotimaan Bosnian puolelle. Marraskuussa 1995 Milošević oli pakotettu rauhaan Daytonissa.

Nuori serbipakolainen Krajinan alueelta lepää urheilustadionilla, josta tuli pakolaisleiri 2000 ihmiselle. Kuva: Yannis Behrakis Reuters

Carla del Ponte, 66

Sveitsiläinen syyttäjä, joka tuli kotimaassaan tunnetuksi tutkittuaan Italian mafian rahanpesua Sveitsissä sekä sveitsiläisyhtiön maksamia lahjuksia Kremlin virkamiehille. Del Ponte toimi Haagin Jugoslavia-tuomioistuimen pääsyyttäjänä 1999–2007. Hän edisti tutkintoja ja syytteitä ja vaati aktiivisesti epäiltyjen luovuttamista Haagiin, mutta häntä arvosteltiin kaoottisesta johtamistyylistä. Nykyään Del Ponte on YK:n Syyria-ihmisoikeustutkija.

Theodor Meron, 82

Amerikkalainen Meron toimii jo toista kertaa Haagin Jugoslavia-oikeuden presidenttinä. Aiemmin hän on ollut professorina ja avusti Yhdysvaltain hallitusta kuolemanrangaistukseen liittyvässä LaGrandin jutussa Saksaa vastaan vuonna 2001. Juutalainen Meron oli toisen maailmansodan aikaan natsien työleirillä Puolassa. Meron asui pitkään Israelissa, jonka ulkoministeriön lakiasiantuntijana hän piti Länsirannalle perustettavia siirtokuntia laittomina.

Koko Gotovinan tapaus olisi saattanut hautautua Haagin arkistoihin, ellei elokuussa 1999 pääsyyttäjäksi olisi tullut sveitsiläinen ”rautarouva” Carla del Ponte.

Ensi töikseen del Ponte vaihtoi virastonsa englanninkielisiä työntekijöitä ranskalaisiin ja sveitsiläisiin. Hän alkoi pontevasti vaatia karkuteillä olevien syytettyjen luovuttamista. Myös Operaatio Myrskyn tutkinta johti vihdoin syytteeseen, ja Gotovina etsintäkuulutettiin heinäkuussa 2001.

Kaikkia del Ponten toiminta ei miellyttänyt.

”Yhdysvallat oli tyrmistynyt [del Ponten päätöksestä syyttää Gotovinaa], mutta ei voinut näyttää tätä, vaan yritti ratkaista asian hiljaisella diplomatialla”, kirjoitti kroatialaisen Nacional-lehden toimittaja Ivo Pukanić vuonna 2005.

Tuomioistuimen presidentti, amerikkalainen Theodor Meron halusi Wikileaks-sähkeiden mukaan del Ponten ulos Haagista vuonna 2003. Yhdessä sähkeessä amerikkalaisdiplomaatti yhtyy Meronin näkemyksiin del Ponten heikkouksista. Toisessa sähkeessä amerikkalaisdiplomaatti kutsuu Meronia ”Yhdysvaltain pyrkimysten etevimmäksi tukijaksi Jugoslavia-tuomioistuimessa”.

Gotovina pysyi pitkään teillä tietymättömillä. Tämän takia EU lykkäsi keväällä 2005 Kroatian jäsenyysneuvottelujen alkua. Syyskuussa Kroatia ilmoitti päässeensä Gotovinan jäljille. Lokakuussa EU-neuvottelut käynnistyivät, ja joulukuussa karkukenraali löytyi Teneriffalta.

Huhtikuussa 2011 Haagin oikeus tuomitsi yksimielisesti Gotovinan 24 vuoden ja entisen poliisikomentajan Mladen Markačin 18 vuoden vankeuteen. Tuomion mukaan Gotovina määräsi laittomat iskut Krajinaan eikä onnistunut estämään serbeihin kohdistuneita sotarikoksia operaation jälkeen, vaikka tiesi niistä.

Kroatiassa tuomiosta oltiin katkeria ja Serbiassa tyytyväisiä.

Kroatialaisjoukot tulittivat serbikapinallisten aluetta tykeillä 4.-5.8.1995 ympäröiviltä vuorilta käsin. Haagin tuomioistuimen valituselin katsoi, että iskut oli suunnattu sotilaskohteisiin.
Kuva: Chris Helgren Reuters

Käänne tapahtui, kun Gotovinan tuomiota käsiteltiin Haagin valituselimessä viime vuonna.

Valituselimen mielestä oikeus oli erehtynyt, kun se oli määritellyt yli 200 metrin päähän sotilaskohteista osuneet ammukset laittomiksi. Koska 200 metrin sääntö oli väärä, Kninin tulitus oli valituselimen mielestä laillista, ei sotarikos.

Kaksi valituselimen viidestä tuomarista jätti päätöksestä jyrkästi eriävät mielipiteensä. Maltalaisen Carmel Agiuksen ja italialaisen Fausto Pocarin mielestä oli ylipäätään ”groteskia” saivarrella metreistä, kun olisi pitänyt katsoa Krajinan tapahtumia kokonaisuutena, johon kuuluivat siviilien pelottaminen iskuilla ulos alueelta sekä seuranneet vainot.

Valituselimen päätös noudatteli kirjelmää, jossa 12 pääosin amerikkalaista korkea-arvoista upseeria ja sotilaslakimiestä vetosi Gotovinan puolesta. Heidän mielestään 200 metrin sääntö oli huono, koska se vaarantaisi tulevat sotilasoperaatiot.

Yksi allekirjoittajista oli William Fenrick, sama kanadalainen, joka Haagin syyttäjänviraston paneelin puheenjohtajana päätyi hylkäämään Gotovinan syytteen edistämisen 1998. Vetoomuksen asiantuntijalausunnon oli kirjoittanut amerikkalainen kenraali evp. Ronald H. Griffith, Kroatiaa sodassa avustaneen MPRI:n entinen johtaja.

Gotovinan puolustusasianajajana koko oikeudenkäynnissä toimi Gregory Kehoe. Hän oli sama amerikkalainen, joka toimiessaan 1990-luvulla syyttäjänviraston lakiasiantuntijana halusi HS:n lähteiden mukaan tapauksen tutkinnan lopettamista. Puolustustiimissä oli toinenkin entinen syyttäjän lakimies, kanadalainen Payam Akhavan.

Kehoe korostaa HS:lle, ettei hänen siirtymiseensä syyttäjän leivistä puolustukseen liittynyt oikeuden mielestä ristiriitaa.

Valituselimen puheenjohtajana toimi tuomioistuimen amerikkalainen presidentti, 82-vuotias Theodor Meron – sama mies, joka tahtoi del Ponten ulos Haagista. Meron myös päätti valituselimen kokoonpanosta. Vapauttamista kannattivat hänen lisäkseen turkkilainen Mehmet Güney ja jamaikalainen Patrick Robinson, jonka Meron vaihtoi senegalilaisen Andrésia Vazin tilalle ”valituskäsittelyn tarpeiden vuoksi”.

Myös syyttäjä Alan Tieger tuli tuomioistuimen suurimmasta rahoittajamaasta Yhdysvalloista.

Euronewsin video Ante Gotovinan vapauttamisesta vetoomustuomioistuimessa.

Nykyinen pääsyyttäjä, belgialainen Serge Brammertz ilmaisi pettymyksensä Gotovinan vapauttavaan päätökseen. Teoreettisesti hän voisi vaatia Gotovinan tapauksen uutta käsittelyä, mikäli löytyisi uutta, ratkaisevaa näyttöä. Alkuvuodesta Helsingissä vierailleen Brammertzin mukaan se on ”enemmän epätodennäköistä kuin todennäköistä”.

Brammertzin edeltäjä Carla del Ponte sanoi serbilehdistölle olevansa järkyttynyt Gotovinan vapauttamisesta. Hänestä päätös ei ”edustanut oikeutta”.

Syyttäjän todistajana toiminut Elisabeth Rehn sanoo vapautuksen olleen hänelle ”uskomaton henkilökohtainen pettymys”.

”He johtivat operaatiota, kuinka he pystyivät luikertelemaan siitä? Ymmärrän hyvin niitä, jotka kysyvät, ovatko nämä tuomioistuimet todella samanlaisia kaikille.”

Arvoitukseksi jää, olisiko tuomio ollut toinen, jos syyte olisi ollut toisin muotoiltu.

Kninin tulituksen todistamista laittomaksi hankaloitti se, ettei pääsyyttäjä Brammertz koskaan saanut Kroatialta kaikkia pyytämiään tykistödokumentteja. Vuonna 2009 Brammertzin asiasta esittämä kritiikki uhkasi Wikileaksin mukaan jarruttaa Kroatian EU-jäsenyysneuvotteluja, joihin Yhdysvallat taas yritti sähkeiden mukaan saada vauhtia.

Kroatia sai jäsenyysneuvottelunsa päätökseen kesällä 2011, jolloin Gotovina oli tuomittu sotarikollinen.

200 000 serbiä pakeni parin päivän aikana Kroatiasta Bosniaan ja Serbiaan kahta uloskäytävää pitkin. Kroatian lentokoneet tulittivat paikoin pakolaiskolonnaa. Kuva: Ranko Cukovic Reuters

Heinäkuussa Kroatiassa juhlitaan EU:hun liittymistä. Elokuussa on vuorossa Voiton ja maanpuolustajien päivä eli Operaatio Myrskyn vuosipäivä, jonka juhlallisuudet keskittyvät Kniniin. Tänä vuonna juhlaan voi ottaa osaa myös monien sankari Ante Gotovina.

Voi olla, että kuulemme vielä Gotovinasta EU-johtajana, sillä Kroatian lehdistö spekuloi jo hänen ehdokkuudellaan maan seuraavissa presidentinvaaleissa.

Kroatiasta on tullut entisen Jugoslavian etnisesti puhtain valtio. Kun maassa asui vuonna 1991 noin 600 000 serbiä, nyt heitä on jäljellä vajaat 200 000.

Omaisensa tai kotinsa menettäneet serbit eivät saaneet oikeutta Haagista. Yksi Jugoslavian hajoamissotien suurimpia etnisiä puhdistuksia ei ollutkaan sotarikos. Yhtään kroaattia ei ole tuomittu Kroatiassa tehdyistä sotarikoksista.

Oikeus on puhunut. Tai sitten kaikki on sujunut ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan.