30 päivää muslimina

Teksti Lari Malmberg
Kuvat Petteri Kivimäki
Äänitys Tuija Pallaste
Verkkototeutus Jarmo Lundgren

Toimittaja seuraa profeettaa ja antaa partansa kasvaa.
Toimittaja on kirjoittanut rukoukset itselleen muistiin foneettisesti.
Toimittaja tutustuu jyväskyläläiseen muslimiyhteisöön.



Rukoukset luki imaami Anas Hajjar
Toimittaja Lari Malmberg sitoutui elämään kuukauden ajan islamin opetuksen mukaisesti. Se merkitsi täydellistä elämänmuutosta. Myös Koraani oli luettava läpi.

Luolassa makaava mies oli jo nukahtanut, kun hänen viereensä ilmaantui hahmo. Mies oli tullut vuorille mietiskelemään. Hän nautti seutujen rauhasta.

Vaikka mies nyt olikin vakavarainen, hän oli nähnyt myös elämän nurjaa puolta.

Isä oli kuollut jo ennen miehen syntymää. Äiti menehtyi pojan ollessa vasta kuusivuotias. Varaton orpo oli kasvanut sukulaisten hoteissa.

Päivä oli ollut taas lämmin. Niin se Arabian niemimaalla tapasi olla.

Yhtäkkiä miehen viereen ilmaantunut hahmo alkoi puristaa miestä rinnasta. Hahmo käski miehen lukea.

Hätääntynyt mies sanoi, ettei osaa, mutta hahmo ei hellittänyt.

Mies luuli jo kuolevansa, mutta sitten hahmo alkoi itse lukea.

Lue, kautta Herrasi, joka on luonut luonut ihmisen alkiosta. Lue; onhan Herrasi jalomielinen, Herrasi, joka opetti kynällä, opetti ihmiselle sen, mitä tämä ei tiennyt.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Muhammed kohtasi enkeli Gabrielin. Hän oli silloin noin 40-vuotias.

Oli vuosi 610.

Moskeija sijaitsee Jyväskylässä tavallisessa kerrostalohuoneistossa.

Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjar on yksi Suomen arvostetuimmista islamilaisista uskonnollisista johtajista. Häneltä pitää pyytää lupa.

Kirjoitan Hajjarille sähköpostin.

Hei. Suunnittelen Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen laajaa artikkelia Koraanista. Voisittekohan auttaa minua jutun kanssa?

Tarkoitukseni on lukea Koraani ja kirjoittaa lukuprosessista juttu. Siinä kerron Kuukausiliitteen lukijoille Koraanin sanomasta ja siitä, millaisia ajatuksia se minussa, kristityksi kastetussa toimittajassa, herättää.

Ymmärtääkseni uskontoa vielä paremmin, ajattelin elää lukuprosessin ajan tärkeimpien Koraanin anta­ mien ohjeiden mukaan. [­ ­]

Miltä idea mielestänne kuulostaa? Eihän ehdottamani käsittelytapa ole islaminuskoisia loukkaava? Tarkoitukseni on käsitellä aihetta journalistisen kriittisesti mutta uskontoa kunnioittavasti.

Luen viestin monta kertaa ennen lähettämistä. Tarvitsen Hajjarin luvan, koska ilman muslimiyhteisön apua en voi tätä tehdä, elää kuukautta muslimina.

Huomaan olevani vähän peloissani.

Mielessäni pyörii kirjailija Salman Rushdien kuolemantuomio ja pilakuvakohun keskelle joutuneen tanskalaisen sanomalehti Jyllands-Postenin pommiuhat.

Tämän projektin tarkoitus on kuitenkin täysin pilakuvien ja kohuvideoiden vastakohta. Haluan ymmärtää.

Kun Muhammedin vaimo Khadija kuuli, mitä hänen miehelleen oli tapahtunut, hän puki heti vaatteet päällensä ja juoksi serkkunsa Waraqa ibn Naufalin talolle.

Ehkä Waraqa-serkku osaisi selittää.

Waraqa oli hyvin viisas mies. Hän oli lukenut monia kirjoja ja päätynyt kristityksi tutkittuaan Raamattua. Siihen aikaan Mekassa oli ollut tapana palvoa monia eri jumalia.

Waraqa vakuuttui ilmoituksen merkityksestä heti: Jumala oli valinnut Muhammedin profeetakseen, toimimaan profeettanaan.

Muhammed oli nyt kuin Mooses. Hänellä oli tehtävä.

Imaami Anas Hajjar vastaa sähköpostiin nopeasti. Hän antaa idealle hyväksyntänsä. Soitan Hajjarille, ja puhumme pitkään. Imaami ei itse asiassa taida pitää pelkojani kovin realistisina. Ihan kuin hänen äänessään olisi vähän huvittuneisuutta.

Olo on huojentunut. Paitsi imaami, Hajjar on myös Suomen islamilaisen neuvoston, SINEn, hallituksen puheenjohtaja. SINE on kaikkien Suomen islamilaisten yhteisöjen kattojärjestö. Hajjarin sanalla on siis painoa.

Saan häneltä joukon ohjeita:

Koraanin viestejä pitää lukea osana laajempaa kokonaisuutta. Ennen Koraanin lukemista pitää peseytyä. Jos ei ymmärrä, pitää pyytää apua. On pyrittävä tekemään hyvää. Kannattaa tutustua muslimeihin, mutta pitää muistaa, että muslimit ovat eri asia kuin islam. Islam on hyvä, mutta muslimit ovat ihmisiä: heitä on hyviä ja huonoja.

Työhuoneen ikkunan takana on pimeää. Jyväskylä valmistautuu jo yöpuulle. On marraskuun 14. päivä.

Huomenna minusta tulee muslimikokelas.

Moskeijassa on oma puoli miehille ja naisille.

Jaahas, Mekka näyttää olevan toimiston ulko-oven suunnassa. Niin Find Qibla Pro -kompassiohjelma minulle kertoo. Latasin sen eilen puhelimeeni.

Olen tullut työhuoneelle varhain, kello on vasta 5.45.

Kajautan YouTubesta rukouskutsun, adhanin. Eteerinen miesääni ylistää Jumalaa arabiaksi. Äänitiedoston taustakuvaksi on joku laittanut kuvan kahdesta minareetista.

Asettelen Ikeasta ostetun mattoni oikeaan suuntaan ja käännän kasvot Mekkaan.

On vähän kaksinaamainen olo. Olen kuitenkin luterilaisen kirkon jäsen.

Allahu akbar! Jumala on suurin!

Joudun vielä näin aluksi lunttaamaan ohjeita islamopas.com-verkkosivulta. Rukousasennot ovat itse asiassa ihan simppeleitä, mutta rukoukset pitää tehdä minulle tuntemattomalla kielellä, arabiaksi. Oikeat muslimit tietenkin osaavat nämä ulkoa, vaikkeivät arabiaa puhuisikaan.

Nostan tietokoneen rukousmaton viereen penkille ja aloitan.

La ilaha illa Allah – ei ole muuta Jumalaa kuin Allah!

Subhaana Rabbi al­azim – Kunnia olkoon Herrani, joka on kaikkein suurin.

Herraa ylistetään monin eri sanakääntein ja monissa eri asennoissa: Ensin nostetaan kämmenet kohti taivasta, sitten nojataan polviin. Tämän jälkeen tehdään se tutuin asento: heittäydytään polvilleen maahan ja painetaan otsa lattiaan.

Subhaana Rabbi al­a’la – Oi Herra, kunnia kuuluu Sinulle, korkeimmalle.

Hartaimmilla uskovaisilla on kuulemma ahkeran rukoilun seurauksena tumma kuluma otsanahassa.

Kahden kumarruksen välissä noustaan istumaan polvien päälle ja anotaan Allahilta anteeksiantoa.

Sitten rukoussarja, raq’a, uusitaan, rukouksesta riippuen kaksi, kolme tai neljä kertaa.

Toisen sarjan jälkeen tehdään islamilainen uskontunnustus. Sen ja kristittyjen Isä meidän -rukousta muistuttavan al­Fatiha-rukouksen minä jätän hienotunteisuussyistä väliin.

Ne kuuluvat oikeille muslimeille.

Mekka on kirjahyllyn suunnassa.

Rukouksen jälkeen olo on rauhallinen. Istun ja hypistelen Koraania. Siinä on 504 sivua, ja se jakautuu 114 suuraan eli lukuun. Jokainen Koraanin sana on muslimeille suoraa Jumalan puhetta.

Jumala lähetti sanaansa Muhammedille kahdenkymmenenkolmen vuoden ajan. Sanan välitti enkeli Gabriel, Muhammedin seuraajat kirjoittivat profeetan ilmoitukset ylös.

Perimätiedon mukaan Muhammed ei itse osannut kirjoittaa. Hänen on kerrottu olleen lukutaidoton, ummi.

Koska olen herännyt keskellä yötä, olen liian väsynyt aloittamaan Koraania. Alan järjestellä toimistoa. Täytän kumipatjani ja levitän sen päälle lakanan.

Tämä kahdenkymmenen neliön askeettinen koppi on kotini seuraavien kolmenkymmenen päivän ajan.

En voi nukkua oikeassa kodissani, koska naimaton muslimi ei voi elää avosuhteessa.

Kävimme tyttöystäväni kanssa eilen paikallisessa meksikolaisessa. Tunnelma oli kuin viimeisellä ehtoollisella, mutta ruuaksi oli burritoja.

Jos aion ymmärtää islamia, minun pitää yrittää elää kuin muslimi – uhrata vapauteni noudattaakseni ikiaikaisia sääntöjä.

Seuraavan kuukauden rukoilen viisi kertaa päivässä. Ja kieltäydyn seksistä, alkoholista ja sianlihasta.

Itse asiassa muunkin lihan kanssa taitaa olla vähän niin ja näin. Jyväskylässä ei tietääkseni ole halal-lihaa valmistavia ravintoloita. Rituaaliteurastettua lihaa voisi kyllä ostaa, mutta toimistolla ei ole keittiötä.

Onneksi olemme Jennan kanssa jo kihloissa.

Islamin perinteisen tulkinnan mukaan pojat ja tytöt voivat tavata vain esiliinan ollessa läsnä. Toisilleen lupautuneet voivat kuitenkin myös puhua puhelimessa ja olla kirjeenvaihdossa.

Oikaisen kokeeksi kumipatjalle. Se tuntuu yllättävän mukavalta.

Näitä aamuherätyksiä on nyt jäljellä 29 ja Yrukouksia 149.

Jos sitä vähän vielä ummistaisi silmiään.

Yhtenä päivänä enkeli Gabriel ilmestyi taas Muhammedille.

Profeetta oli käymässä Mekan yläkaupungissa, kun Gabriel tuli hänen eteensä ja kuopaisi kantapäällään maata kuivuneen joenuoman partaalla. Siihen purskahti lähde, jossa Gabriel alkoi peseytyä tarkasti määrätyssä Jjärjestyksessä. Näin Jumala ilmoitti Muhammedille, miten ennen rukoilua peseydytään.

Jumalan retoriikka on aika vasemmistolaista. Olen lukenut Koraanista muutaman päivän aikana noin sata sivua. Yksinäisinä iltoina on paljon aikaa.

Jumala hyökkää Koraanissa toistuvasti rikkaiden ahneutta ja hyväosaisten omaneduntavoittelua vastaan. Hän näyttää kannattavan tulonsiirtoja ja hyväntekeväisyyttä.

Eikö hän löytänyt sinua köyhänä ja tehnyt sinusta rikkaan? Älä siis sorra orpoa äläkä aja kerjäläistä pois, vaan julista Herrasi armoa. (93: Aamupäivän suura)

Suurilla on mukavia nimiä. Sellaisia kuin Norsun suura, Otsanrypistyksen suura tai Jysähdyksen suura. Jumala puhuu itsestään sekä yksikön että monikon ensimmäisissä persoonissa.

Luen Koraania lopusta alkuun.

Muhammedin ensin saamat ilmoitukset löytyvät nimittäin Pyhän kirjan lopusta ja viimeiset alusta.

Suurat ovat toisistaan irrallisia julistuksia – runomuodossa, ainakin näin aluksi. Tällaisia kuin Laukkaavien suurassa, joka sekin hyökkää maallisen omaisuuden palvontaa vastaan:

Kovastipa hän rakastaa omaisuutta Eikö hän tiedä, että kun haudat hajotetaan ja salaiset mietteet tuodaan esiin heidän Herransa kyllä tuntee heidät?

Hautojen hajottaminen viittaa tuomiopäivään. Islamin mukaan kuolleet heräävät tuomiopäivänä henkiin ja hyvä ja paha ottavat viimeisen kerran mittaa toisistaan. Hyvän joukot johtaa voittoon messias nimeltä Mahdí, joka saa taistelussa apua Jeesukselta.

Koraanissa toistuva lähimmäisen rakastamisen viesti on omituisen tuttu.

Niin kuin siinä Raamatun tarinassa, jossa Jeesus kehottaa taivaspaikkaa havitellutta rikasta nuorukaista luovuttamaan omaisuutensa köyhille ja seuraamaan itseään.

Niin sinulla on oleva aarre taivaassa, Jeesus lupaa Raamatussa. (Matt. 19:21)

Samaa lupausta Jumala toistaa Koraanissakin.

Onko se sattumaa?

Ennen rukousta on pestävä jalat.

Jeesus oli muslimi. Niin opettajani väittää. Olen alkanut ymmärtää, kuinka valtava urakka uuden uskonnon opiskelu on. Pyhää kirjallisuutta on vaikka kuinka paljon, säännöt ovat monitulkintaisia, ja uskonoppineilla on mielipiteitä joka lähtöön.

Tästä ei selvitä ilman opettajaa.

Otin yhteyttä Jyväskylän moskeijaan. Sähköpostiini vastasi Jyväskylän yliopistossa englannin opettajaksi opiskeleva Mariam Hamad.

Nyt tämä nainen istuu Jyväskylän yliopiston päärakennuksen kahvilassa ja väittää Jeesusta muslimiksi.

Mariam on pukeutunut vaaleanpunaiseen päähuiviin, hijabiin, ja vaaleanpunaiseen, hupulliseen puuvillavaatteeseen eli, no, huppariin.

Mariam on lupautunut personal trainerikseni: hän opettaa minut muslimien tavoille.

Hän kertoo, että Jumalalla on ollut lukemattomia profeettoja. He ovat kaikki toistaneet samaa jumalaista viestiä: arkillaan seilannut Nooa, Jumalan koettelemaksi joutunut Abraham, kaivoon heitetty Joosef, meren halkaissut Mooses, Goljatin niitannut Daavid, kuolleita herättänyt Jeesus ja myös viimeinen profeetta, hän joka välitti Koraanin – Muhammed.

Mutta sehän tarkoittaa, että...

”Meillä on sama Jumala”, Hamad sanoo ja nauraa.

Minun ei siis tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa muslimien Jumalan palvomisesta.

Mutta on tätä kyllä vähän vaikea sulattaa, kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Minun on täytynyt olla noin viisi–kuusivuotias, kun kysyin äidiltä Allahista. Tiedän sen siitä, että olimme vasta muuttaneet Hyvinkäälle.

Sana Allah oli juuri tupsahtanut jostain, enkä ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.

Äiti kertoi, että Allah on muslimien Jumala.

Tuntui vieraalta, että jossain muualla uskottiin Jumalaan, jolla on nimi. Siinä oli jotain pelottavaa.

Jyväskylän yliopistolla kahviaan siemailevaa Mariam Hamadia hymyilyttää. Olen taas ymmärtänyt väärin.

”Allah ei ole nimi. Se on vain arabiankielinen sana, joka tarkoittaa Jumalaa, yhtä ja ainoaa”, Hamad kertoo. Kristityt arabitkin kutsuvat kuulemma jumalaansa Allahiksi.

Loppujen lopuksi Jumala on myös ominaisuuksiltaan islamissa hyvin samanlainen kuin kristinuskossa: kaikkivaltias, kaikkitietävä, armollinen ja hyvä. Ja kuudessa päivässä islamin jumalakin maailman loi.

Kristityt, juutalaiset ja muslimit ovat islamin mukaan samaa ”kirjan kansaa”.

Abrahamin perillisiä kaikki tyynni.

Jeesuksen jumalallista asemaa ei Mariamin mukaan islamissa hyväksytä. Jeesus tekee kristinuskosta muslimien silmissä monijumalaisen uskonnon. Isä, Poika ja Pyhä henki ovat islamin mukaan harhautuneiden ihmisten vääristämää tekstiä Jumalan lähettämässä pyhässä Raamatussa.

Ei hän ole siittänyt eikä syntynyt, sanoo Koraani Jumalasta suurassa numero 112.

Yhtenä päivänä, kun Muhammed oli rukoilemassa, eräs hänen naapurinsa heitti profeetan päälle lampaan kohdun. Muhammed oli nyt aloittanut islamin julkisen julistamisen. Se oli Jumalan hänelle antama tehtävä. Monijumalaiset mekkalaiset eivät pitäneet siitä. Muhammed ja hänen kannattajansa moittivat heidän jumaliaan.

Mutta samaan aikaan Muhammedin kannattajien määrä kasvoi. Ja niin kasvoi hänen maineensakin.

Naapurikaupunki Medinassakin oli jo kuultu tästä uudesta profeetasta.

Työhuoneellaan toimittaja hakee oikean rukoussuunnan kompassiapplikaation avulla.

Nyt menen kyllä Mäkkäriin.

Mariam on minulle täydellinen islaminopettaja. Juhlistan hyvää tuuriani roskaruualla.

Mariam on omien sanojensa mukaan ”tavis”: uskovainen, mutta maltillinen mielipiteissään.

Juuri tästä tavallisesta islamista haluan kuulla. Mediassa ääneen pääsee yleensä vain se harvalukuinen militantti vähemmistö.

Mariam on eronnut, kahden lapsen yksinhuoltaja. Palestiinalaisen lääkäri-isän ja suomalaisen lääkäriäidin tytär sanoo olevansa ”kuusamonpalestiinalainen”.

Siellä hän kasvoi, keskellä Koillismaata. Niillä leveyspiireillä ei vielä 1990-luvulla ollut montaa allahu akbaria lausuttu.

Mutta nyt siitä kaikesta on jo aikaa.

Jyväskylässäkin muslimeita on satoja. Mariam tapaa muita musliminaisia vähintään kerran viikossa moskeijan siskojen tapaamisissa.

Kouluikään tultuaan hänen kaksi lastaan pääsevät islamilaisen uskonnonopetuksen piiriin. Nykyään Mariam voi ostaa muslimeille sallittua halal-lihaa vaikka Prismasta.

Uusiseelantilainen pakastettu lampaan ulkofilee maksaa 20,35 euroa kilolta.

Seison Mäkkärin jonossa ja arvon tilaustani. Haluan lihaa. Edes kanaa.

Olen viime päivinä syönyt lähinnä mauttomia kasvisaterioita. Mateleva marraskuu ja epäruoka painavat mielen matalaksi.

Mutta halal-nautaa täältä ei saa ja kanassakin on riski.

Mäkkärin kanapihveistä vain Tanskan teurastamolta tulleet lihat ovat halal, sallittua.

Halal-teurastuksessa eläimen pää käännetään kohti Mekkaa, sitten katkaistaan kaulavaltimo. Samalla teurastusta valvova muslimi lausuu bismillah – Jumalan nimeen.

Toisin kuin Tanskassa, Islamin maissa eläin on teurastushetkellä tajuissaan. YouTubesa on siitä näytevideo.

Mariam sanoi, että suomalaiset muslimit kuitenkin hyväksyvät yleensä myös tainnuttamisen. Prisman lammaskin on siis ansainnut halal-logonsa.

Mariam itse ostaa yleensä ihan tavallista kanaa, esimerkiksi Lidlistä.

Yritän nyt kuitenkin olla puritaani, joten tilaan kalahampurilaisen.

Kala on aina halal.

Ai niin: Bismillah! Jumalan nimeen!

Se pitää sanoa aina ennen ruokailua.

Täällä toimistolla on vähän aavemaista iltaisin.

Valot sammuvat käytävän huoneista yksitellen. Vain minä jään.

Jennalta tulee tekstari: Tyhmää kattoa yksin täällä leffaa.

Raahaudun haikeana vessaan. Aamutossujen läpse kaikuu pimeällä käytävällä.

Teen päivän viimeisen wudun, rukousta edeltävän pesun.

Se toimii samalla hyvänä iltapesuna.

Ensin kauhotaan vettä suuhun: kolme kertaa, oikealla kädellä. Sitten imaistaan vettä nenään ja pestään kasvot, käsivarret ja jalat kolmesti. Välissä sipaistaan hiuksia, ja pestään korvat.

Peilissä touhottamistani tervehtii karvainen naama. Olen kasvattanut partaa jo pitkään, siitä lähtien kun lähetin Anas Hajjarille ensimmäisen sähköpostin. Otan mallia muslimeista, jotka ottavat mallia Muhammedista.

Ostin mittaamista varten Tiimarista hienon sinisen viivoittimen.

Nyt leuassa kasvaa 1,4 sentin pituisia karvoja. Sillä ei vielä elvistellä.

Läpsyttelen takaisin huoneeseeni ja rukoilen. On iltarukouksen, ishan, aika.

Karkea matto tuntuu otsassa hyvältä.

Viiden rukouksen ajankohdat noudattavat vuorokausirytmiä.

Aamunkoiton rukous tehdään ennen auringonnousua, keskipäivän rukous auringon saavutettua lakikorkeutensa ja myöhäisiltapäivän rukous vielä ennen auringonlaskua.

Talvella päivät ovat Suomessa lyhyitä, joten keskipäivän rukoukset tulee suorittaa lähes peräkkäin. Muutaman tunnin aikana pitäisi löytää aikaa kolmeen rukoukseen. Fundamentaalisen tulkinnan mukaan rukouksia ei saisi siirtää. Kaikki eivät kuitenkaan ole näin tiukkoja, vaan rukoilevat talvisin Mekan suotuisamman aikataulun mukaan. Se on monien uskonoppineiden sallima tapa.

Tuntuu oudolta, kun ei voi koskettaa. Jyväskylässä on meneillään journalismia käsittelevä seminaari. Istumme Jennan kanssa katsomossa. Välissämme on esiliina, ystävämme Viivi.

Viiviä naurattaa.

Olen minä nähnyt Jennaa muutaman kerran aiemminkin.

Toimistolla ei ole suihkua, joten käyn kotona peseytymässä. Silloin tällöin hän on ollut siellä.

Kohtaamiset on kuitenkin pidetty formaaleina. Tosin kerran meinasin epähuomiossa pussata.

Jenna väisti viime hetkellä.

Takana on yli puolet muslimikuukauestani. On ensimmäinen adventti, joulukuun toinen päivä.

Junaliikenne on taas ollut sekaisin, loppuviikosta satoi lunta.

Minäkin olen vähän sekaisin, kaikki on yhä vaikeaa.

Himoitsen jatkuvasti lihaa. En muista sanoa inshallah (jos Jumala suo), kun puhun tulevasta. Aamurukouksiin herääminen on aamu-uniselle tuskaa. Päiväohjelman suunnittelu on vaativaa, koska rukouskalenteri on laitettava etusijalle.

Mutta onnistumisiakin on tullut.

Viime viikonloppuna paastosin kaksi päivää. Monet sunnimuslimit paastoavat islamilaisen kalenterin muharrám-kuukauden kymmenentenä päivänä, koska noin kolmisentuhatta vuotta sitten Mooses kansoineen ylitti Jumalan kahtia jakaman Punaisenmeren.

Sunnalaisuus on islamin suurin suuntaus. Yli 90 prosenttia maailman muslimeista on sunneja. Heihin kuuluvat myös Mariam ja Anas Hajjar.

Toinen valtasuuntaus on shiialaisuus. Heille viime sunnuntai merkitsi etenkin Muhammedin tyttärenpojan Husain ibn Alin marttyyrikuoleman surupäivää. Toki Husain ibn Ali on myös sunneille tärkeä marttyyri.

Paaston kanssa pääsin lopulta helpolla. Suomen lyhyt talvipäivä tuli apuun. Kiskaisin kunnon aamupalan juuri ennen auringonnousua ja seitsemän tunnin päästä sainkin syödä ja juoda.

Jano siinä ehti tulla. Ja vähän teki mieli kiukutella nälkää.

Etenen Koraanin suomenkielisen käännökseni kanssa hitaasti.

Muslimien mielestä käännös on tosin ennemminkin tulkinta.

Oikea Koraani on Muhammedin arabiaksi välittämä ihme, joten sitä ei voi aukottomasti kääntää.

Käännettyjä tekstejä suurin osa maailman muslimeista kuitenkin lukee. Lopulta vain viidennes maailman muslimeista puhuu arabiaa.

Heitähän on kaikkialla. Joka neljäs maapallon asukas on muslimi. Saksassa on enemmän muslimeita kuin Libanonissa. Indonesiassa on yli 200 miljoonaa muslimia.

Suomessa muslimeita on vielä vähän, 60 000. Heistä kuuluisin on varmaan jalkapalloilija Sefki Kuqi. Tai tanssitähti Nasima Razmyar.

Alun perin Islam tuli tänne tataarien mukana Venäjältä. Se oli 1870-lukua.

Talvija jatkosodissakin isänmaatamme puolusti lähes 200 ”muhammettilaista”. Kymmenen heistä kaatui. Sinne, Viipurinlahdelle, päättyi esimerkiksi korpraali Abdrahim Hasanin elämä maaliskuussa 1940. Vihollisen piti ampua sankarillisesti taistellutta Hasania kolmesti ennen kuin hänen pistoolinsa hiljeni.

Vuonna 622 profeetta jätti pakanallisen Mekan taakseen ja ratsasti kamelilla Medinaan, jonne hänet oli kutsuttu sovittelemaan paikallisten heimojen riitoja. Profeetta näki tässä mahdollisuuden. Vainottu muslimiyhteisö voisi aloittaa uuden elämän Medinassa, jossa he voisivat noudattaa uskontonsa vaatimuksia.

Haave toteutui. Pian Muhammedista tuli koko Medinan johtaja.

Samalla hänen saamansa ilmoitukset alkoivat muuttua.

Nyt ne sisälsivät paljon enemmän ohjeita, jotka käsittelivät yhteiskunnallisia kysymyksiä: verotusta, perimistä, avioliittoa ja taistelemista.

Ilmoitusten tyylin muuttumisesta myöhempien aikojen islam-kriitikot saivat syyn väittää, että Muhammed olisi saanut ilmoituksia omien tarkoitusperiensä mukaisesti.

Ilmoitukset ottivat nyt kantaa myös uskovien yksityiselämään. Islamin pyhä laki, sharia, alkoi muodostua.

Medinasta tuli maailman ensimmäinen islamilainen yhteiskunta – teokratia, jota hallittiin uskonnollisten periaatteiden ohjaamana. Almut ja paasto määrättiin pakollisiksi.

Selibaatti näkyy jo unissa. Kaupungilla kävellessä katse yrittää harhailla. On parempi katsoa maahan.

Näyteikkunat ovat nykyään täynnä naisten alusvaatteita.

Kengät on jätettävä Jumalan huoneen eteiseen.

Jyväskylän Vaasankadulla sijaitseva pieni kivijalkamoskeija on sisustettu koruttomasti.

Yksiön kokoinen yläkerta on peitetty punaisilla, arabialaisittain kuvioiduilla matoilla, alakerrassa on kellari.

Supon miehetkin ovat kuulemma käyneet täällä. Ihan tutustumassa vain.

Seinällä roikkuu punainen taulu. Se vaatii hiljentymään Allahin huoneessa. Kirjahyllyssä on rivissä Koraanin käännöksiä eri kielillä.

Täällä käy muslimeita Somaliasta, Egyptistä, Libyasta, Algeriasta, Marokosta, Bangladeshista, Pakistanista ja vaikka mistä.

Nurkassa Bilteman tuuletin odottaa kesää.

Olen käynyt jo yli viikon tekemässä iltarukoukset täällä moskeijassa.

Sain kutsun moskeijaan Keski-Suomen islamilaisen yhdyskunnan sihteeriltä Waleedilta. Sudanista Jyväskylään muuttanut Waleed on minulle tuttu hahmo. Hän omistaa hyvästä asiakaspalvelustaan tunnetun pyöräkorjaamon.

Waleed ei pitänyt ongelmana sitä, että jätän rukouksistani pois uskontunnustuksen.

”Me kunnioitamme kaikkia uskontoja”, Waleed sanoi.

Reilussa viikossa olen tutustunut moskeijalla useampaan muslimiin kuin aiemmin koko elämässä.

Tämä on sunnimuslimien moskeija, joten oppimani asiat noudattavat sunnien oppia. Tänään olemme moskeijalla kahdestaan uuden ystäväni Hossainin kanssa.

Hossain on 24-vuotias iloinen veikko Bangladeshista.

Hän on tullut Suomeen opiskelemaan. Koulun jälkeen Hossain haluaa bisnesmieheksi.

”Allah tykkää bisneksestä”, hän sanoi kerran.

Muhammedkin oli bisnesmies ennen yhteiskunnallista uraansa.

Nyt Hossain laulaa rukouskutsua mikrofoniin hartaalla, syvältä vatsasta tulevalla arabialla:

”Kiiruhda rukoukseen, tulkaa pelastukseen, Jumala on suurin...”

Se kuulostaa yhtä kauniilta ja vieraalta kuin syksyllä 1996. Koko perheen aurinkoloma Turkin Kemerissä oli ensimmäinen kokemukseni islamilaisesta maailmasta. Rukouskutsujen lisäksi mieleen on jäänyt kebab. Ja teini-ikäisen isosiskoni hullaantuminen, kun hän tajusi, miten halvalla toreilta sai Levi’s 501 -farkkujen piraattikopioita.

Asetumme matolle vierekkäin. Katse suunnataan alas. On ihan hiljaista.

Allahu akbar! Hossain aloittaa.

Allahu akbar! minä laulan.

Edetään tavallisen rukouskaavan mukaan.

Ja nyt: huomaan muistavani rukoukset ulkoa!

Tätä on harjoiteltu! Hymyilyttää.

Hossain johtaa perinteisen neljän raq’an iltarukouksen.

Rukoukset toistetaan hiljaisella äänellä samanaikaisesti.

Sami’ Allahu li­man hamidah, Hossain kuiskaa.

Totisesti, Allah kuuntelee sitä, joka ylistää häntä.

Varsinkin yhtäaikainen maahan heittäytyminen on moskeijassa vaikuttava kokemus.

Kaikki ovat erilaisia, mutta kaikilla on sama tavoite:

Jumala.

Rukouksen jälkeen Hossain lukee ääneen haditheja, kirjaksi koottuja kertomuksia profeetta Muhammedin sanoista ja teoista.

Koraani ei ota juurikaan kantaa uskovien käytännön elämään. Siksi muslimit seuraavat arjessaan tarkasti profeetta Muhammedin esimerkkiä, sunnaa. Joidenkin islamilaisten valtioiden lainsäädännön pohjana toimiva sharia-laki muodostuu tänäkin päivänä pitkälti hadithien pohjalta.

Muhammed eli virheettömän elämän, hän oli synniltä suojattu.

Haditheissa profeetan tunteneet tai profeetan tutun tai tutun tutun tunteneet kertovat, miten profeetta söi, rukoili, nukkui, puhui, kohteli muita uskontoja ja ratkoi muslimin eteen tulevia ongelmia. Hadithin edessä on yleensä niin sanottu todistajaketju, joka kertoo, ketkä ovat välittäneet kertomuksen sen ensimmäisille muistiinmerkitsijöille.

Esimerkiksi näin:

Minulle on kertonut Uthman ibn abí Shaiba: Meille on kertonut Jarír Mansúrilta, [joka on kertonut] Alí ibn al­Aqmarilta, [joka on kertonut] Abí Juhaifalta, joka sanoi:

Olin profeetan – Jumala häntä siunatkoon ja varjelkoon – luona, kun hän sanoi eräälle läsnä olevalle miehelle: Minä en koskaan syö kyljelläni makaillen. (AlBukhári, Sahíh, nro. 5399)

Tämän perusteella voidaan siis pitää Muhammedin ohjeena, ettei muslimin tulisi syödä sellaisessa puoliksi makaavassa asennossa, jossa helleenit mieluusti ruokailivat.

Vuonna 630 muslimit valloittivat pakanoiden käsiin jääneen pyhän kaupungin Mekan, ja siitä tuli osa islamin valtakuntaa.

Muhammed oli ensimmäisen vaimonsa Khadijan kuoleman jälkeen avioitunut kaikkiaan kahdentoista naisen kanssa.

Jumala oli antanut muillekin miehille luvan neljään vaimoon, jos he kohtelevat näitä tasapuolisesti. Toisin kuin tavallisilla miehillä, Muhammedilla ei ollut Jumalan lupaa avioeroon. Muhammedilla oli lapsia vain Khadijan kanssa, ja lapsista vain Fatima eli isäänsä pidempään.

Sitten profeetta Muhammed sairastui. Vuonna 632 profeetta kuoli lempivaimonsa Aishan sylissä.

Kuten todettu, Jumala on armelias, mutta osaa Hän kyllä olla myös ankara. Kohta on toinen adventti, silloin muslimikuukautta on jäljellä enää viisi päivää.

Koraania on lukematta vielä kolmannes. Olen tehnyt 98 kaikista 150 rukouksesta.

Tuonpuoleisen tapahtumat ovat olleet tähän asti kantava teema. Suura toisensa jälkeen Jumala palaa helvetin hirveyksiin:

Uskottomille olemme valmistaneet ketjut, kahleet ja liekehtivän tulen. (76: Ihmisen suura).

He saavat syödäkseen piikkipensaita,
jotka eivät lihota eivätkä vie nälkää.

(88: Peittävän suura)

Mutta miksi armelias Jumala loi maailman, jossa vain pieni, oikeauskoisten joukko pelastuu?

Kuulemma koetellakseen ihmistä. Jumalan kaikkia motiiveja ei voi ihminen ymmärtää.

Maailman Jumala luo Koraanissa kutakuinkin niin kuin Raamatussakin. Sitten Paholainen houkuttelee Aadamin ja hänen vaimonsa lankeamaan syntiin. Eevaa ei mainita nimeltä, maailmankaikkeus koostuu maasta, helvetistä ja seitsemästä taivaasta.

Profeetoista Jumala puhuu väsymättä.

Jeesuksen äiti Maria on ainoa nainen, joka mainitaan Koraanissa nimeltä.

Jumala antaa Marian tulla raskaaksi, vaikka hän on koskematon. Kun häntä lapsen syntymän jälkeen syytetään huorin tekemisestä, Maria viittaa kehdossa makaavaan Jeesukseen. Kaikkien ällistykseksi Jeesus-vauva paukahtaa puhumaan.

Minä olen Jumalan palvelija, ja Hän on antanut minulle Kirjan, tehnyt minusta profeetan ja siunannut minut, missä kuljenkin, Jeesus sanoo Marian suurassa.

Naiset näyttävät ainakin tottumattomalle lukijalle jäävän Koraanissa koko lailla sivurooliin. Miehen tehtävä on olla perheen johtaja, etenkin taloudellisessa mielessä. Nainen on oikeutettu puoleen siitä perinnöstä, jonka mies saa.

Tästä huolimatta Koraania tulkitaan nykyään monesti niin, että miehet ja naiset on luotu tasavertaisiksi.

Kulttuurista ja maasta riippuen tämä voi tietenkin tarkoittaa naisille hyvin erilaisia elämiä.

”Miehillä on taipumus käyttää valtaa. Kun he ovat muslimeja, he käyttävät valtapyrkimystensä välineenä Koraania ja Sunnaa”, sanoi islamiin kääntynyt Isra Lehtinen, kun haastattelin häntä.

Valtio-oppia Helsingin yliopistossa opiskeleva Lehtinen sanoo olevansa islamilainen feministi.

Islamilainen valtakunta jatkoi nopeaa laajenemistaan myös Muhammedin kuoleman jälkeen. Se valloitti sadassa vuodessa lähes koko silloisen sivistyneen maailman aina Espanjaa ja Portugalia myöten.

Muslimeille islamin laajenemisen aika oli kultainen aikakausi. Yhteisön ydintä hallittiin islamilaisten periaatteiden mukaisesti. Arabialais-islamilainen tiede ja kulttuuri alkoivat kukoistaa. Islamilainen maailma oli kehityksessä jättiläisen harppauksen Eurooppaa edellä.

Länsi-Euroopassa islamia alettiin pelätä. Kristilliset teologit eivät tosiaan olleet sitä mieltä, että muslimeilla ja kristityillä olisi sama Jumala.

Muhammmadia pidettiin vääränä profeettana.

Eivät muslimivalloittajat tosin minkäänlaista miekkalähetystä suorittaneet. Pakkokäännyttämisen sijasta heitä kiinnostivat verotulot.

Olen saanut kavereilta uusia lempinimiä: ensimmäinen oli ”Muslimi-Lalli”, sitten tuli ”Imaami”. Toimistolla työpöytäni alue on nimetty ”Gazan kaistaksi”. Rukoiluani seurataan hymy huulilla.

Kaveriporukan lempivitsi on kysellä erilaisista kielloista.

Saatko syödä karkkia?

Saatko juosta?

Saatko nukkua päiväunia?

Mutta kaverillisen hassuttelun takana on aitoa kiinnostusta.

On pikkujoulukausi, joten jos jonkinlaista ryyppäjäistä riittää nyt joka lähtöön.

Yritän valvoa mukana.

Illan kulku on aina sama. Se tapahtuu varoittamatta: yhtäkkiä muut ovat kännissä.

Nousuhumalaisessa ajatuksenjuoksussa ei enää pysy perässä. Keskustelut syntyvät ja kuolevat ilman alkua tai loppua, aihe vaihtuu toiseksi ilman aasia, ilman siltaa. Heillä näyttää olevan hauskaa, minä olen ulkopuolella.

Sitten minä juon liikaa kokista, ja lopuksi myös minulla on vähän paha olo.

’Sana islam on arabiaa ja merkitsee alistumista”, Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa Islamin käsikirjassa.

Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Hämeen-Anttila on Suomen kuuluisin islamin tuntija. Hän sen käyttämäni Koraanin käännöksenkin on tehnyt.

Luen taas illan yksinäisinä tunteina Islamin käsikirjaa ja popsin kaupan mikropitsaa (kasvis). Työhuoneen keittiöttömyydestä johtuen syön nykyään lähinnä eineksiä.

Hämeen-Anttila tarkentaa, että muslimille alistuminen on aktiivista toimintaa.

Se sopii hyvin Hossainiinkin.

Kun ystäväni Hossain herää aamuisin Kauppakadulla sijaitsevassa asunnossaan, hän ylistää ensimmäiseksi Jumalaa.

Kun hän aloittaa aamupalan, hän sanoo bismillah (Jumalan nimeen). Kun hän lopettaa ruokailun, hän sanoo al­hamdu li­llah (Ylistys ja kiitos Jumalalle). Kun hän aivastaa, hän sanoo uudestaan al­hamdu li­llah. Kun hän puhuu tulevasta, hän sanoo inshallah (jos Jumala suo). Kun hän mainitsee profeetan nimen, hän lisää perään: sallâ llahu alaihi wa­sallam (Jumala siunatkoon ja varjelkoon häntä).

Kun Hossain menee vessaan hän sanoo Alla­humma inni a’udhu bika min aä­khubthi walkhaba’ith (Jumalan nimeen, Jumala, etsin suojaa Sinusta saastaa ja pahanilkisiä jinnejä vastaan).

Pahanilkiset jinnit ovat eräänlaisia paholaisen palveluksessa olevia henkiolentoja. Heitä on vessassa, koska vessa on epäpyhä paikka.

Vessasta poistuessaan Hossain sanoo ghufranak (pyydän Sinulta anteeksiantoa).

Illalla ennen nukkumaanmenoa hän vielä muistuttaa: Allahumma bismika amutu wa­ahya (Sinun nimessäsi kuolen ja elän).

Islam on lakiuskonto, lähes yhtä vahvasti kuin juutalaisuus. Taivaspaikkaa ja Jumalan armoa tavoitellaan käskyjen ja kieltojen mukaisilla teoilla ja uskonnollisilla rituaaleilla.

Hossain myöntää pelkäävänsä Jumalaa. Paljon.

Siksi hän ei mielellään puhu omasta uskonnon harjoittamisestaan, vaikka tarkoitus onkin kertoa islamista siitä kiinnostuneille.

Jos se vaikka tulkitaan kerskumiseksi. Kerskuminen ei ole islamin mukaista.

Ei muslimina eläminen aina helppoa ole, sen Hossain myöntää: 24-vuotias poikamies, olisihan se mukavaa katsella tyttöjä ja käydä juhlimassa. Mutta on vain pidettävä katse maassa.

Hän uskoo, että uhraus kannattaa. Jumala lupaa sen Koraanissakin selvästi:

Uskottomat iloitsevat tämänpuoleisesta elämästä, vaikka se ei ole kuin hetkellistä tuonpuoleiseen verrattuna. (13: Jyrinän suura).

Paratiisissa hurskaita odottaa mainio voitto: Yrtti­ ja rypäletarhat,
pyöreärintaiset nuoret tytöt
ja täydet maljat.
(78: Viestin suura)

Nykyään tosin monet islamin teologit ovat Jsitä mieltä, että paratiisin aistilliset kuvaukset tulisi tulkita vertauskuvina sen autuudesta.

Jatkuva olemassaoloon liittyvien kysymysten pyörittely väsyttää. Pinna on kireällä. Salibandyssä hermostuin omalle joukkuekaverille. Pahoittelut siitä vielä Valtterille!

Aikakin on vähän kortilla.

Teen yleensä töitä viiteen asti. Sitten puoli seitsemältä menen moskeijalle. Kun lähden sieltä tuntia myöhemmin, on kello jo puoli kahdeksan.

Ei siinä ehdi enää kiipeilyhallille tai kavereita moikkaamaan.

Viikoittainen pubivisakin on jäänyt väliin.

Aurinko alkaa kadota.

Seison Koraani kädessä jäätyneen järven rannalla Saarijärvellä.

Islamissakin pitää rakastaa lähimmäistä. Hyvistä teoista saa ikään kuin pisteitä, joista on apua, kun ihmisiä jaotellaan tuomiopäivänä Paratiisiin ja Helvettiin. Tulin ystäväni mökille pinoamaan tänne ostettuja polttopuita.

Tauoilla olen lukenut rannassa Koraania, mutta nyt valo alkaa loppua.

Vielä hetken punainen lämpö kajastaa ujosti järven toisella puolen, maalaa taivaanrannan pilvet purppuran värisiksi.

Ilma on hiljaa. Kuuluu vain kaukana lentävän lentokoneen ääni.

Vastarannalla nököttää yksinäinen pirtti. Kitukasvuinen männyntaimi huojuu rannassa lumitaakkansa alla.

Jumalallinen hetki.

Koraanin mukaan Jumala kertoo olemassaolostaan ja ihmeistään luonnon kautta.

Karjassa on teille esimerkki: Vatsassa niillä on verta ja rapaa, mutta me annamme teille juotavaksi puhdasta, maistuvaa maitoa. (16: Mehiläisten suura)

Jumalan merkkejä ovat myös esimerkiksi sade, ukkonen, salamat ja vuorokauden jakautuminen päivään ja yöhön.

Sitten aurinko sammuu Saarijärvellä.

Rukoilen lumipeitteisellä terassilla. Se on rukous numero 124. Vielä on 26 rukousta jäljellä.

Painun takaisin halkotalkoisiin. Pyyhkäisen lumet parrasta (tänään 2,1 senttiä). Se on huurteessa.

Kun aika kului, yleiset moraalikäsitykset alkoivat muuttua ja islamin teologeille syntyi uusi ongelma. Alettiin pohtia mitä profeetan tekoja voitaisiin arvioida osana hänen oman aikansa moraalikäsityksiä.

Profeetta oli ottanut Aishan vaimokseen ajan tavan mukaan tytön ollessa hyvin nuori. Ilmeisesti avioliitto pantiin täytäntöön, kun Aisha oli 12-vuotias. Iästä ei tosin ole varmuutta.

Profeetta oli myös käynyt sotia ja pitänyt, joskin myös vapauttanut, orjia.

Kun neuvoa ei voitu kysyä Muhammadilta, muuttumattomia kirjallisia lähteitä oli mahdollisuus tulkita monella tavalla.

Uskonnollisia ohjeita laativien uskonoppineiden mielipiteet alkoivat erkaantua toisistaan.

Toiset painottivat fundamentaalista profeetan esimerkin noudattamista. Toiset halusivat soveltaa Muhammedin ohjeita muuttuneeseen maailmaan.

Islamilainen maailma alkoi jakaantua.

Kotimatkalla keskisuomalainen talvimaisema on pimeä. Pakastaa.

Ajattelen poliittista islamia. Sitä kun uskonto ei ole yksityinen asia, vaan sen nimissä määrätään muiden ihmisten elämästä.

Pyhistä teksteistä voi tarkoitushakuisesti tulkita argumentteja myös naisten alistamiselle ja uskonnolliselle terrorismille.

”Islamia käytetään oman edun tavoitteluun ja propagandaan”, Hossain sanoi kerran.

Alan lähestyä Jyväskylää. Lumi pölisee renkaiden alla, autostereoissa pauhaa walesilainen rokkibändi Manic Street Preachers.

”And if you tolerate this then your children will be next”, minä ja solisti James Dean Bradfield ulvomme yhtä kurkkua.

Hossainille oikea jihad tarkoittaa kilvoittelua, ei pyhää sotaa. Se on hyvän ja pahan taistelua ihmisen sisällä. Siitä ovat lentokonekaappaukset kaukana.

Mikä on siis totuus islamista?

Täällä maan päällä niitä näyttää olevan monia. Ei ole yhtä oikeaa ja yhtä väärää.

Muslimielämääni on jäljellä enää viisi päivää.

Ajatukset alkavat jo karata paluuseen.

Tunteet ovat ristiriitaisia. On mahtavaa päästä kotiin tyttöystävän luokse. Ja aamuheräämisten loppuminen tietenkin lämmittää.

Mutta olen jo ehtinyt tottua siihen, että voin joka ilta pysäyttää arjen kiireen ja istua jutustelemaan moskeijan poikien kanssa.

Viimeisen päivän ilta, istutaan porukalla moskeijan kellarissa vahakangasliinan ympärillä. Syödään Pirkka-sipsejä, juodaan teetä ja pohditaan naisten tiukkoja pukeutumissääntöjä.

Yksi moskeijan imaameista puhuu vertauksin. ”Jos miehellä on iso timantti, mitä hän tekee?

Hän vie sen tietysti pankkiin turvaan. Samalla tavalla mies suojelee vaimoaan. Kotona timantti voi sitten loistaa”, hän sanoo.

Hänen mukaansa nainen ja mies ovat silti islamissa tasa-arvoisia:

”Minun vaimoni on meillä pomo.”

Imaami on viisissäkymmenissä oleva mies, lähtöisin Marokosta.

Uskon kautta maailma näyttäytyy hänelle selkeänä. Hän uskoo, että tsunami iski Thaimaahan, koska siellä eletään moraalittomasti, Jumalan tahdon vastaisesti.

Vuorokausi vaihtuu kohta. Muslimikuukauteni on ohi.

Takana on 30 päivää muslimina. 150 rukousta. 510 raq’aa eli rukoussarjaa.

Olen lukenut 503 sivua Koraania, jäljellä on enää yksi.

Voisiko Koraanista tehdä yhteenvedon?

Se on kertomus Jumalasta, tarina pelastuksen mahdollisuudesta, ohjekirja oikeanlaisesta elämästä.

Pienillä erotuksilla Koraani on kuin Raamattu ja kaikki se, mitä minulle on pienestä pitäen, kotona ja koulussa, opetettu.

Perustukset ovat samat, mutta Jumalan poika ei kuitannutkaan kaikkien syntejä.

Kävelen viimeisen kerran moskeijalta työhuoneelle. On joulukuun 14. päivä. Työhuoneella mittaan vielä kerran parran. Sen pituus on 2,4 senttiä. Tyhjennän kumipatjan, on aika palata kotiin.

Nyt luen sen viimeisen jäljellä olevan suuran, Koraanin ensimmäisen sivun.

Olen säästänyt sitä tähän hetkeen.

Se on al­Fatiha, Koraanin avaussuura, jonka muslimit toistavat jokaisen rukouksen aluksi.

Suuran viimeiset lauseet ovat voimakkaat. Ne huutavat apua.

Jumala, Armelias Armahtaja, Tuomiopäivän Ruhtinas,

Johdata meidät oikealle tielle, niiden tielle, joille Sinä olet suosiollinen, ei niiden, joiden päälle Sinun vihasi lankeaa ja jotka vaeltavat eksyksissä.

Pyyntö on täynnä toivoa. Siinä on jotain hyvin haikeaa ja universaalia.

Pakkaan tavarat rinkkaan, nappaan rukousmaton kainaloon ja astun ulos pakkaseen.

Kirkkopuistossa on hiljaista.

Ajattelen kaikkia tapaamiani muslimeita. Hossainia, Mariamia, Anasia, Israa, Mohamedia, Muhammedia, Abdullahia, Hassania, Mikaelia...

Muslimeita on maailmassa yli miljardi.

Mikä on siis totuus islamista?

Sataa vähän lunta.

Katulamppujen valokeilassa se on kuin sumua.

Jyväskylän kaupunginkirkon korkea torni kohoaa edessäni kohti taivasta.

Kukaan ei vastaa.